Uutistausta: Onko Valko-Venäjä seuraava?

Monet viime aikoina Pietarissa käyneet ovat ihmetelleet, miten ruokakaupoissa yhä on runsaasti tarjolla läntisiä elintarvikkeita, jotka ovat Venäjän määräämällä tuontikieltolistalla. Vain hinnat ovat nousseet.

Selitys on yksinkertainen. Venäjän viranomaiset ovat katsoneet läpi sormien, kun Valko-Venäjä, sen läheisin liittolainen on lyönyt rahoiksi hankkimalla lännestä tuotteita, joiden alkuperää koskevat merkinnät on vaihdettu ennen vientiä Venäjälle.

Näin on ollut, mutta ei ole enää. Eikä kyse ole vain siitä, että Venäjä on nyt tuntuvasti rajoittanut maataloustuotteiden tuontia Valko-Venäjältä. Maat ovat valtioliitossa, mutta suhteet ovat vuodessa kiristyneet niin, että lännessä käyneet opposition edustajat kehottavat naapureita varautumaan vakavaan kriisiin, jopa sotaan.

Kuten Ulkopoliittisen instituutin tutkijat Arkady Moshes ja Ryhor Niznikau antavat erinomaisessa katsauksessaan (FIIA 5/2017) ymmärtää, kiristyminen nopeutui, kun EU vuosi sitten poisti Valko-Venäjälle asettamansa talous- ja muut pakotteet.

Vaikka pakotteiden poistaminen ei ole johtanut minkäänlaisiin politiikan tai talouden uudistuksiin, Valko-Venäjän pyrkimys toimia riippumattomana välittäjänä Venäjän ja EU:n välissä on herättänyt Kremlissä närää ja epäluuloa.

Minskin sopimuksiin johtaneen välitystoiminnan lähtökohtana oli se, ettei maan itsevaltias johtaja Aljaksandr Lukašenka hyväksynyt Krimin miehitystä eikä sotaa Ukrainassa. Sittemmin hän on käynyt suorastaan uhmakkaaksi.

Hän esimerkiksi esti sopimuksen, joka olisi antanut Venäjälle lentotukikohdan Valko-Venäjällä, nosti yksipuolisesti venäläisen öljyn kauttakulkuhintaa ja jäi pois Euraasian talousliiton Pietarin huippukokouksesta.

¨Vastaavasti Venäjä on vähentänyt talousapuaan. Se ei ole suostunut alentamaan maakaasun hintaa ja viime vuoden lopulla se vähensi raakaöljyn toimituksia 12 miljoonasta tonnista 6,5 miljoonaan tonniin, mikä aiheutti Valko-Venäjälle 1,5 miljardin dollarin vientitulojen menetyksen.

Venäjän toimien tuloksena Valko-Venäjän kansantuote supistui viime vuonna 2,6 prosenttia, ja on nyt vuoden 2007 tasolla. Maalla on 4,9 miljardin dollarin edestä kultavarantoja, mutta ulkoista velkaa erääntyy maksettavaksi yksin tänä vuonna 3,4 miljardia.

Vuoden alusta alkaen eläkkeistä on maksettu vain 60 prosenttia, eikä kukaan usko vakuutuksiin, että loput maksettaisiin myöhemmin. Valtion tyhjää kassaa täyttääkseen viranomaiset ovat nostaneet tekaistuja syytteitä yrityksiä vastaan ja määränneet lisäveroja, joista suurin osa on jäänyt maksamatta.

Venäjän taloudellisen kiristyksen ja maan oman heikon taloudenpidon myötä Lukašenkan kansansuosio on romahtanut. Joidenkin arvioiden mukaan Vladimir Putinkin on Valko-Venäjällä häntä suositumpi.

Valko-Venäjän opposition edustajat ovatkin kehottaneet naapureita varautumaan maan taloudelliseen romahdukseen, johdon äkilliseen vaihtamiseen tai ulkoa aiheutettuun sotilaalliseen kriisiin, joka voisi johtaa Krimin tapaiseen vapaaehtoiseen yhdistymiseen Venäjän kanssa.

Lukašenka on antanut ymmärtää, että jos Krimin tapaista yritetään Valko-Venäjällä, hän komentaa armeijan aseelliseen vastarintaan. Monet pelkäävät, että Venäjä voisi käyttää hyväkseen elokuussa pidettävää yhteistä Zapad-sotaharjoitusta. Siksi Lukašenkan huhutaan mobilisoivan siihen 15 000 omaa sotilastaan, jolloin hänellä olisi pätevä peruste kutsua maahan iso joukko ulkomaisia sotilastarkkailijoita.

Ulkopoliittisen instituutin tutkijoita lukuun ottamatta tästä kaikesta on Suomessa oltu hipihiljaa. Syitä voi vain arvailla. Jos Lukašenka syöstään vallasta, kukaan tuskin jää häntä kaipaamaan, vaikka vallanvaihto tapahtuisikin Venäjän tuella. Taloudellisen romahduksen estäminen edellyttäisi tuntuvaa talousapua. Sellaiseen ei EU:lla ole minkäänlaista poliittista valmiutta tai halua.

Näissä oloissa Venäjän seuraava liike, mikä se sitten onkaan, tulee halvaksi. Paitsi jos tuloksena on sota.