Yliö: Kriittinen keskustelu ruokatuotannon ulkopuolella oleville pelloille maksettavista tuista on tarpeen

Peltona vai ympäristönurmena? Ruoantuotannon ulkopuolella olevat pellot vaikeuttavat tilan kehittämistä, kirjoittajat toteavat. Kuvituskuva. Kuva: Markku Vuorikari

Viime aikoina on herätelty poliittista keskustelua ruokatuotannon ulkopuolella olevien peltojen saamista maataloustuista. Niiden tukia on perusteltu peltoreservin tarpeella ja ympäristöhyödyillä.

Aktiivisesti yritystoimintaa kehittävän nuoren maatalousyrittäjän näkökulmasta tarkasteltuna tällaisten peltojen tukeminen vähentää pellon tarjontaa ja nostaa pellon hintaa, mikä vaikeuttaa yritystoiminnan kehittämistä. Kyseessä on harjoitetun maatalouspolitiikan luoma ongelma, ei maatalousyrittäjien.

Keskustelu ruokatuotannon ulkopuolella olevien peltojen saamista maataloustuista on tarpeen. EU:n komission budjettiesityksen mukaan maataloustuotannon tukemista joudutaan muutoinkin pohtimaan uudelleen etenkin, kun kansallisten toimien merkitystä kasvatetaan EU:n asettamien reunaehtojen puitteissa.

Vaikka kyseessä on vasta komission esitys, sen mahdollisiin vaikutuksiin on syytä varautua, positiivisia hyödyntää ja negatiivisilta suojautua.

Hallitusohjelmassa yhdeksi keskeiseksi kasvualaksi on valittu elintarvikevienti, joka on tarkoitus kaksinkertaistaa vuoteen 2031 mennessä.

Elintarvikeviennin kasvattamistavoite asettaa haasteita maataloustuotannolle ja elintarvikkeita jalostavalle teollisuudelle. Laadukkaat maataloustuotteet mahdollistavat ulkomailla kysyttyjen lisäarvotuotteiden jalostamisen ja siten elintarvikeviennin kasvattamisen. Aktiivisella kehittämisellä lisätään tuottavuutta ja parannetaan tuotteiden laatua.

Onnistumisen edellytyksenä on, että tuottavuutta lisääville ja laatua parantaville investoinneille on riittävät kannattavuusedellytykset ja että yritystoimintaa kehittävien maatalousyrittäjien tarpeisiin on saatavilla peltoa.

Sota Ukrainassa nosti esille huoltovarmuuden ja ruokaturvan tärkeyden.

Huoltovarmuus on kriiseihin ja häiriötilanteisiin varautumista elintärkeät toiminnot turvaamalla. Ruokaturva tarkoittaa, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus saada riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa.

Uhkiin on varauduttava, koska Suomi sijaitsee merikuljetusten varassa Itämeren pohjukassa. Tuonnin estyessä haasteena on selviytyä niissä oloissa. Ilman ruokaa emme pärjää.

Kotimainen tuotanto, varmuusvarastot, riittävä tuotantokapasiteetti ja tuotantopanosten saatavuus ovat keskeisiä asioita ruokaturvaa rakennettaessa ja hallitusohjelman vientitavoitetta täytettäessä. Nykyinen maatalouspolitiikka kannustaa säilyttämään olemassa olevaa eikä tue edellä esitettyjen tavoitteiden toteuttamista.

Huoltovarmuuden ja ruokaturvan noustua keskeisiksi huolenaiheiksi, maatalouspolitiikan muutospaineineet kasvavat.

Suomessa joudutaan päättämään, miten saavutetaan huoltovarmuus-, ruokaturva- ja elintarvikeviennin kasvattamistavoitteet ja mihin vähenevät EU-tuet kohdennetaan. Joudutaan ratkaisemaan, missä määrin jatketaan ruoantuotannon ulkopuolella olevien peltojen tukemista ja missä määrin luodaan lisäedellytyksiä aktiiviselle, tuottavalle ja laadukkaalle maataloustuotannolle.

Joka tapauksessa vähenevien tukien uudelleen kohdentaminen on tarpeen.

Aktiivisen maatalousyrittämisen keskeisin tavoite on tuottaa laadukkaita kasveja, viljaa, maitoa ja lihaa kannattavasti. Tuotannon ohessa syntyviä sivuvirtoja voidaan hyödyntää esimerkiksi energian tuotannossa.

Kannattava maatalousyrittäminen mahdollistaa investoinnit, joilla turvataan ruoan saatavuutta jatkossakin. Aktiivinen maatalousyrittäminen tukee huoltovarmuutta ja luo pohjaa elintarvikeviennin lisäämiselle.

Elintarvikevientiä voidaan kasvattaa lisäarvoa tuottamalla, volyymia kasvattamalla tai toteuttamalla molempia yhdessä. Aktiivinen maatalousyrittäminen on perusta koko ruokajärjestelmän toimivuudelle niin normaalioloissa kuin kriisiaikoina.

Uusilla toimintatavoilla, erilaisilla yhteistyömuodoilla ja verkostoitumalla maatalousyrittäjät voivat tehostaa resurssien käyttöä, lisätä tuottavuutta, alentaa kustannuksia ja parantaa kannattavuutta sekä riskinsietokykyä.

Uudet toimintatavat ja tuottavuutta lisäävät investoinnit tukevat huoltovarmuutta ja ruokaturvaa sekä luovat pohjaa hallitusohjelman mukaiselle elintarvikeviennin kasvulle. Ne edistävät laadukasta tuotantoa sekä vähentävät ilmasto- ja ympäristöpäästöjä.

Muutosta voidaan edistää taloudellisin kannustimin ja antamalla suunnitteluapua uusien käytäntöjen omaksumiseen.

Maatalousyrittäjien välinen yhteissuunnittelu ja -työ helpottavat uusien käytäntöjen omaksumista. Huoltovarmuuden, ruokaturvan ja viennin kasvattamisen kannalta on tärkeää, että laadukkaan ruoantuotannon kaikilla osapuolilla on kannattavan toiminnan edellytykset.

Matti Ryhänen

yliopettaja

Risto Lauhanen

erityisasiantuntija

Seinäjoen ammattikorkeakoulu