Keuruun satakieli soi huilun lailla
Ihan sama, onko kyseessä klassinen sävelmä tai kansanmusiikki, iskelmä tai musikaalisävelmä. Viheltäjävirtuoosi Irma Vehmaskoski viheltää, jos tietää kappaleen.
TEKSTI: Minna Hiironen
KUVAT: Timo Marttila
Keikkaa pukkaa
Se soi kuin huilu tai satakieli. Silti viheltäjävirtuoosi Irma Vehmaskoskella on ihan oma, ainutlaatuinen sointi. Vahva vihellysääni on herättänyt huomiota ammattipiireissäkin. Vaikka varsi on hento ja ikää melkein 70, niin vihellysääni on hyvin varma.
”Minun kitalakeni kaari on pieni ja korkea. Se antaa huilumaisen soinnin.”
Vehmaskosken mukaan viheltämisessä hyvä kunto on kaiken a ja o. Hapenottokyky pitää olla kunnossa, sillä ennen urakkaa keuhkot pitää saada täyteen ilmaa.
”Jos keuhkot ovat täynnä räkää, viheltäminen ei ole puhdasta. Laulaessa saattaa ääni väsyä, mutta viheltämisessä niin ei käy.”
Vihellellen ei tienata
Keuruulainen Vehmaskoski oppi viheltämään jo nelivuotiaana. Perimä oli vahva, sillä molemmat vanhemmat olivat hyviä viheltäjiä. Poikien perään vihellysvirtuoosi ei ole koskaan osannut viheltää, mutta musiikkikappaleet hoituvat lajista riippumatta.
Julkisia esiintymisiä on suomenmestarilla ollut yli 20 vuotta. Viheltäviä muusikoita on hyvin vähän, joten keikkaa siunaantuu. Todisteeksi kesken haastattelunkin tulee keikkapyyntö puhelimella.
Keikka kiinnostaa Vehmaskoskea, mutta säestyksen pitää olla hyvätasoinen. Viheltäjä tarvitsee säestystä, muuten esitys ei kuulosta miltään. Yleensä säestää pianisti ja hanuristi, minimivaatimus on hanuristi. Tampere-talossakin keikkailleella Vehmaskoskella on ollut mukana konserteissaan huippuviulisteja. Keskimäärin esitys kestää puoli tuntia, mutta on hänellä ollut muutama kahden tunnin oma konserttikin.
Kahden tunnin keikan jälkeen Vehmaskoski myöntää kyllä olevansa poikki. Kun karjalaissyntyisellä virtuoosilla muuten riittää juttua loputtomiin, konsertin jälkeen hän ei hetkeen puhu eikä pukahda.
Viheltäjä ei ole taiteilija
Sanonta: mikä laulaen tulee, se viheltäen menee, ei todellakaan sovi Vehmaskoskeen. Hän kun ei edes ota esiintymisistään palkkaa, vaan ainoastaan kilometrikorvaukset ja päivärahan. Kysehän on hänen harrastuksestaan.
Iskelmät Vehmaskoski oppii kerta kuulemalla, koska ne ovat hänen mielestään hyvin helppoja. Iskelmistä hänen suosikkinsa on muun muassa Baddingin Valot.
”Klassiset kappaleet ovat monimutkaisempia, joten ne joudun kuuntelemaan tarkasti useamman kerran. Kappale alkaa soida päässä. Sitten saatan yöllä herätä, ja nuotit ovat järjestyksessä muistissa.”
Vihellysvirtuoosilla on absoluuttinen sävelkorva, muttei hän osaa omien sanojensa mukaan soittaa mitään muuta instrumenttia kuin itseään. ”Enkä ymmärrä nuoteista mitään.”
Vihellyskappaletta valitessaan Vehmaskoski kiinnittää huomiota melodiaan. Hän kehuu pystyvänsä viheltämään minkä kappaleen tahansa, mutta kaikki kappaleet eivät ole vihellettäviä. Yksi hankala on Säkkijärven polkka, mutta senkin nainen on vetäissyt, pyydettäessä.
”Luulivat, etten pysty. Tosin täytyy myöntää, ettei sitä melodiaa pysty vetämään viheltäen vaan täytyy vähän soveltaa. Myös rokki on suusoittimella hankalaa, kun se ei kuulosta miltään”, naurahtaa Vehmaskoski.
Teatteria ja karaokea
Keuruun satakieleksi ja laulurastaaksi tituleerattu Vehmaskoski on saanut paljon hyvää palautetta esiintymisistään. Lempinimistään hän pitää, mutta taiteilijaksi häntä ei saa sanoa.
”Taiteilija tekee hirveästi työtä kehittyäkseen ja opiskelee, minä vaan vihellän, olen harrastaja.”
Häntä on pyydetty vihellyskurssien vetäjäksi, mutta hän on kieltäytynyt. ”Se on taito, jota ei voi opettaa, mutta kun se on olemassa, niin sitä voi kehittää”
Viheltäminen ei ole naisille ominainen taito, joten virtuoosi on saanut elämänsä varrella kaikenlaista palautetta harrastuksestaan. Hänen on esimerkiksi käsketty mennä mannen kanssa markkinoille.
”En ole koskaan koulussa viheltänyt ilman lupaa tai luvan kanssa. Kouluaikana minä kyllä lauloin kuorossa.”
Viheltäen televisioonkin
Puhelias ja rempseä Vehmaskoski on tottunut esiintyjä. Hän on harrastanut jo pitkään näyttelemistä muun muassa Haapamäellä teatteriryhmä Kassilan asemalla.
Näytelmiin on tietenkin ujutettu usein viheltämissoolo. Ensi kesänäkin hän on mukana näytelmässä Sörkän kautta Theodor. Sitä esitetään Veturipuistossa.
Vehmaskoski harrastaa myös karaokea: viheltäen.
Karaokepaikoissa vastaanotto on yleensä aluksi hieman varautunut, kun ”mummo” nousee estradille. Mutta yleisö hiljenee täysin, kun Vehmaskoski alkaa viheltää antaumuksella, koko vartalollaan musiikkiin eläytyen. Jopa nuoretkin taputtavat innoissaan.
Vehmaskoski on esiintynyt monesti televisiossa erilaisissa kykyohjelmissa, esimerkiksi Talentissa.
”Kyllä minä tiesin, että se on nuorten ohjelma. Menin kurillani ja tulin maitojunalla takaisin. Lasten suusta kuulee totuuden ja kuusivuotias lastenlapsi on sanonut, että en ole mikään vanha.”
Vuoden alussa Vehmaskoski esiintyi Palokan viihdekeskuksessa eläkeläisten juhlissa. Orkesteri kysyi ohjelmistoa, johon virtuoosi vastasi, että soittakaa mitä te osaatte, minä lähden mukaan. Siinä menivät valssit, foxit, tangot ja humpat. Skaala on hyvin laaja, sillä Vehmaskoski on viheltänyt myös hengellistä musiikkia ja jazziakin.
”Tietysti, jos sanon että pystyn vetämään perässä vaikka minkä kappaleen, niin muusikot luulevat, että tuo mummo on nyt pahan kerran seonnut. Vitsinä olen joskus ajatellut esittäväni huilusooloja, niin että puukalikka olisi muka huilu.”
Vehmaskosken upeita tulkintoja voi kuunnella myös omakustannelevyltä. Niitä hän on tehnyt kaksi. Taustana on radion sinfoniaorkesterin soittajia.
”En minä muuten, mutta halusin lapsenlapsille ja lapsille jäävän muiston minusta.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
