Eikä yksityistä sektoria enää tarvita?

Budjettineuvotteluissa väännettiin kättä 10 miljoonasta eurosta. Jotenkin tuntuu, että se luku, johon olisi pitänyt ottaa kantaa, on 10 000 kertaa suurempi, eli valtion velka, jonka odotetaan nousevan ensi vuonna 97 miljardiin.

On jotenkin masentavaa, että nykytilanteessa, jossa talouskasvu on pysähtynyt ties miten pitkäksi aikaa ja julkisen sektorin velka vain kasvaa, kaikki puolueet lähdes yhdestä suusta vaativat julkisten menojen kasvattamista.

EU:n komission vertailuissa Suomi on julkisen sektorin koon suhteen kolmannella sijalla Euroopan unionissa.

Suhdannepuhdistettujen menojen suhde kokonaistuotantoon on 54 prosenttia.

Eikö se vielä riitä? Pitäisikö sen olla 90 prosenttia, jotta ”hyvinvointivaltio” olisi täydellinen?

Samaan aikaan kun valtion velka on kasvanut, julkinen sektori on muuttunut palkkajohtajaksi. Uusimpien ansiotasotilastojen mukaan valtiolla palkat ovat viime vuosikymmenen aikana nousseet vuosittain keskimäärin prosentin enemmän kuin yksityisellä sektorilla.

Sinänsä tämä ei ole mikään yllätys. Miten voi palkkakuri säilyä systeemissä, jossa työnantajat ja työntekijät ovat samalla puolella?

Yhdysvalloissa äänestäjillä on sentään aito valinnanmahdollisuus ison ja pienen julkisen sektorin välillä, ja selvästikin ihmisillä on hyvin erilaiset käsitykset asiasta. Suomessa erot eri puolueiden välillä näkyvät lähinnä vain siinä, mitä uusia veroja kukin niistä kykenee keksimään. Ja kekseliäisyys on todella ihailtavaa.

Mutta voisiko joku kertoa yhdenkin, edes yhden, esimerkin valtiosta, joka on ratkaissut kilpailukyky-, työllisyys- ja kasvuongelmansa verotusta kiristämällä?

Hallituksen esitykseen sisältyy peräti neljä uutta veroa: yleisradiovero, solidaarisuusvero, hiilidioksidivero ja pankkivero.

Lisäksi arvonlisävero, vakuutusvero, varainsiirtovero sekä kilometrikorvausten verotuskohtelu kiristyvät. Niiden lisäksi tulevat vielä aiemmin sovitut työeläkemaksujen tuntuvat korotukset?

Ei voi muuta sanoa kuin, että aikamoista myrkkyä syötetään jo entisestään heikoissa kantimissa olevalle kilpailukyvylle.