Yksinkertainen vinkki muuttaa museovierailusi iäksi!
Hyvinkään taidemuseon Taidelabrassa tarkastellaan kuvataidetta aivan uudella tavalla.
Taidemuseossa kannattaa joskus kokeilla, miten vaikutelma muuttuu, jos museovisiittiään maustaa erilaisilla soittolistoilla. Kuva: Kari Salonen2.6.202013:07
Kävin viimeksi museossa melkeinpä tasan kolme kuukautta sitten. Olin viettämässä viikonloppulomaa Hyvinkäällä ja toisen päivän pääohjelmaksi valtavan hotelliaamupalan rinnalle valikoitui Hyvinkään taidemuseo. Pari vaihtuvaa näyttelyä kävin läpi suhteellisen nopeasti, mutta museon Taidelabrassa sain kulumaan tovin jos toisenkin.
Jos olen jostain iloinen, niin siitä että museokokemusta ei ole enää vuosiin rakennettu vain valaistujen vitriinien varaan. On tietysti teoksia, joihin ei missään tapauksessa saa koskea, mutta on aivan mahtavaa että niiden rinnalle on tuotu monenlaisia elämyksellisiä teoksia. Useat ensisijaisesti lapsille suunnitellut kohteet on myös rakennettu niin suurella taidolla, että niiden parissa viihtyy aikuinenkin. Tuo maaliskuun alun sunnuntai oli kaikeksi onneksi niin hiljainen museossa, että sain Taidelabran omaan käyttööni!
Helene Schjerfbeckin tutut teokset heräsivät aivan uudella tavalla eloon, kun sain kuulla tauluissa esiintyvien hyvinkääläisten mallien nimiä ja tarinoita. Värikkäiksi maalatuissa huoneissa jäi miettimään pitkäksi aikaa sitä, miten erilaiselta taideteokset näyttävät erilaisia taustoja vasten. Valkoinen seinä nostaa toki taulun hyvin esille, mutta jokin toinen seinämaalivalinta saattaa korostaa taulun tiettyä yksityiskohtaa. Hurjimmat seinämaalaukset luovat jopa illuusion kehysten ulkopuolelle karkaavista taidenautinnoista.
Kaikkein suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin erään tietyn teoksen ympärille rakennettu taidelaboratorioelämys. Tanssivia ihmisiä esittävä maalaus ei luultavasti olisi perinteisessä taidenäyttelyssä kiinnittänyt huomiotani, mutta nyt seisahdin sen äärelle ja nostin luurit korvilleni. Nappia painamalla kuulokkeista alkoi kuulua musiikkia. Ja aivan kuin elokuvissa, kuva edessäni heräsi eloon. Kuulokkeista kajahtava tanssimusiikki toi mieleeni vuosikymmenten takaiset salit, joissa tanssittiin askelin, joita moni ei enää nykyään osaa. Kun vaihdoin kappaletta, muuttui näkymä edessäni täysin. Olimmekin hämärässä salakapakassa, jossa oli tapahtumassa jotain epämääräistä. Huomioni hakeutui tanssijoista pöydän ääressä istuviin ihmisiin, joiden ilmeissä oli selvästi vilpillistä juonikkuutta. Sitten vaihdoin kappaletta uudestaan. Ja uudestaan. Jokainen uusi ääniraita tuntui iskevän maalauksen eteen uuden filtterin, joka muutti teoksen tunnelmaa täysin. Olin hämmästynyt. Näin yksinkertainen idea, enkä ole tätä koskaan aiemmin tajunnut kokeilla!
Sittemmin museokäynteihin tuli tietysti kuukausien tauko, mutta nyt kun museot availevat jälleen oviaan, aion jatkaa omia taidelaboratoriokokeitani. Valitsen soittolistalleni niin erilaisia kappaleita kuin kykenen ja testaan niiden vaikutuksia taide-elämykseeni. Miten aivan tavallinen muotokuva muuttuu, jos sitä katselee korvissaan Myrskyluodon Maijasta tuttu surullisenkaunis melodia? Entä miten henkilön tunne-elämä elää, jos kuulokkeissa pauhaa tunteellinen tango tai jumputtava bilemusiikki?
Museossa samaan aikaan kulkevat ihmiset saattavat toki paheksua, että tuossa ne nuorisolaiset taas kulkevat luurit päässä, eivät edes taidemuseossa rauhoitu taiteen äärelle. Paheksukoot. Minä keskityn mielikuvitusmaailmaani.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
