Häränpihviä vai vanhaa lehmää?

Kun tilaat ravintolassa häränpihvin, niin oikeasti lautasellasi on naudanlihaa, joka on peräisin joko lypsykarjarodun lehmästä tai sonnista tai parhaassa tapauksessa rotukarjan sonnista. Härkää eli urospuolista nautaa tai kuohittua sonnia se ei ole.

Todennäköisesti pihvisi on lypsystä poistettua lehmää, sillä suurin osa eli noin 90 prosenttia Suomessa syödystä naudanlihasta on lypsyrotuisten nautojen lihaa joko naudanlihatiloilta tai lypsykarjatiloilta. Loput eli vain kymmenesosa on pihvirotuisten nautojen lihaa.

Suomessa syötiin viime vuonna 100,5 miljoonaa kiloa naudanlihaa, josta Suomessa tuotettiin 80,3 miljoonaa kiloa. Reilu viidennes oli tuontilihaa.

Tuontitilastot eivät erittele, onko liha pihvirotuista. Eniten naudanlihaa tuotiin Puolasta, Tanskasta, Saksasta ja Alankomaista, noin kolme neljäsosaa koko tuonnista.

Pihvilihaa tuodaan pääasiassa Etelä-Amerikasta eli Brasiliasta ja Argentiinasta. Jonkin verran lihaa tulee myös Uruguaysta, Paraguaysta ja Chilestä.

Pihvirotuisten emolehmien tuotanto sopii hyvin Suomen olosuhteisiin. Eläinten määrä onkin yli kaksinkertaistunut 2000-luvulla lähes 60 000 emolehmään.

Ensimmäiset liharotuiset eläimet tuotiin Suomeen 1950-luvulla.

Tavallisimpia meillä tuotettavia pihvirotuja ovat limousin, aberdeen angus, hereford, charolais ja simmental, mutta myös blonde d´Aquitanea ja ylämaan karjaa kasvatetaan.

Suomalaiset lihatalot ovat viime vuosina alkaneet tuotteistaa rotukarjan lihaa.

Atria käyttää lihasta nimeä Hienoin Pihviliha. Sillä on noin 900 pihvilihan tuottajaa eri puolilla Suomea.

Roduista Atria lukee pihvilihaksi anguksen, charolais’n, herefordin, limousinin, simmentalin ja blonde d’Aquitanen.

Atrialainen pihvilihantuotanto nojaa kuitenkin vahvasti rotujen risteytyksiin. Atrian mukaan risteytys lisää elinvoimaisuutta ja tuotantoikää ja parantaa siten tuotannon kannattavuutta ja ruhojen kokonaislaatua.

HK:lla liharotuista naudanlihaa kutsutaan rotukarjan pihvilihaksi. HK on ohjannut rotukarjan tuotannon Tammisen lihatukun kautta.

Tammisen rotukarjaketjuun kuuluu noin 250 tilaa. Kasvatuksessa ovat kaikki yleisimmät rodut.

Eri rotujen lihaa ei markkinoida erikseen, mutta rodun voi saada selville syöttämällä kuluttajapakkauksesta eränumeron Tammisen nettisivuille.

HKAgri ostaa lihan Tammiselle. Hankintajohtajan Sami-Jussi Talpilan mukaan tähän asti on kasvatettu rotukarjan määrää, mutta nyt on ruvettu miettimään, miten ruokinnalla voitaisiin siirtää eläinten teurasajankohtaa eteenpäin, että lihaa tulisi nykyistä tasaisemmin markkinoille.

Saarioisten teurastamista naudoista noin 17 prosenttia on eri pihvikarjarotuja. Määrä on kasvanut prosentin vuosivauhtia.

Tämän vuoden alusta Saarioinen toi suurkeittiömarkkinoille pihvikarjatuotteet. Markkinoille tuli naudan sisä- ja ulkofilee ja entrecôte.

Saarioisten pihvikarjanimikkeen alla myydään vain puhdasta kotimaista pihvikarjaa, ei risteytyksiä, ja vain sonneja ja hiehoja.

Lihatalo Snellman markkinoi naudan pihvifileetä, mutta siihen ei valikoida erikseen pihvirotuisten nautojen ulkofileitä.

Tuotannonohjaaja Saara Rantanen Snellmanin Lihanjalostuksesta kertoo, että pihvirotuisten eläinten teurasmäärä ja tuottajien määrä on vahvassa kasvussa. Snellmanille pihvilihaa tuottavilla tiloilla on kaikkia yleisiä liharotuja, mutta vain limousinia myydään omana tuotteena.

Snellman Limousin -merkin alla myytävien tuotteiden eläinaineksen tuotantotapa on määritelty tarkasti sekä sonneille että hiehoille.Tuotteen mukana kuluttaja saa tiedon tilasta ja siihen liittyvän tarinan.

RIITTA MUSTONEN