Uudelle Mandelalle tilaus

Afrikan suurin maatalousmaa, Etelä-Afrikka, kärsii historian painolastista eli rotuerotteluajan synkistä muistoista sekä tuolta ajalta periytyvistä tuloeroista.

Tuloerot ovat viime vuosina vain pahentuneet, mikä on sama ilmiö kuin muun muassa Suomessa. Lähtötilanne on vain Etelä-Afrikassa ollut ihan toinen.

Kuten Afrikassa yleensä, köyhyys kasaantuu maaseudulle. Heikoimmassa asemassa ovat ne omatarveviljelmät, joissa päävastuun tilasta ja perheestä kantaa nainen. Heillä on kaikista tiloista puolet.

Ruokaturvan kehittymistä ei edistä se, että viljelijäjärjestöjäkin on jakautuneen historian ansiosta neljä.

Kaupallisia maatiloja niin Etelä-Afrikassa kuin naapurimaassa Mosambikissa edustaa Agri SA. Sen jäsenistöstä enemmistö on mustia, mutta silti myyntiin päätyvästä ruuasta arviolta jopa 97 prosenttia tuotetaan valkoisten omistamilla tiloilla. Muutamat värilliset menestyneet tuottajat viljelevät hyvin erikoistuneita, yleensä pientiloja.

AFASA (African Farmers´Association of South Africa) ja NAFU (National African Farmer´s Union) ovat mustien pienviljelijöiden järjestöjä.

Neljäs järjestö on TAU SA. Sen jäsenistä monet lukevat itsensä niin sanottuun buuriväestöön, joka perityy eteläiseen Afrikkaan 1600–1800-luvuilla saapuneista hollantilaisista.

Muut tuottajat pitävät selvää hajurakoa TAU:hun, jonka joukoista löytyy myös äärioikeistolaisia.

Viljelijät väriin katsomatta tahtoisivat työrauhan. He haluaisivat keskittyä kehittämään tilojensa tuottavuutta, koska ruuan tarve maassa on ilmeinen, totesi ASAFA:n puheenjohtaja Mike Mlengana.

Saman viestin sain kuulla Agrin riveistä. Ruuantuotanto on laskussa, koska poliittisen epävarmuuden viljelijät eivät uskalla investoida. Ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun myötä tuotanto käy ennestäänkin kuivassa Etelä-Afrikassa yhä haasteellisemmaksi.

Yhteismailla tai pientilkuilla viljelevien tuottajien on lähes mahdoton kohentaa perheensä toimeentuloa. Heidän on vaikea lunastaa itselleen tilaa, vaikka maata olisikin tarjolla. Kun ei ole omia varoja eikä pankkikaan anna luottoa, tilan kehittäminen ei onnistu.

Etelä-Afrikasta löytyvät siis ääripäät: taloudellisen vaurauden suomat mahdollisuudet ja köyhyys. Raju jako on oivaa kasvualustaa poliittiselle liikehdinnälle.

Maaseudulla ääriryhmien toiminta tunnetaan karmealla tavalla. Yksittäiset väkivaltaiset iskut valkoisia tilanomistajia kohtaan ovat jatkuneet pari vuosikymmentä. Niissä on kuollut niin isäntiä kuin työntekijöitä.

Nyt on mukaan tullut myös se, että köyhät työntekijät ovat - ymmärrettävästi - alkaneet vaatia tasapuolisempaa toimeentuloa. He haluaisivat vauraamman väen tavoin kotiinsa television ja lapsilleen kännykät.

Kaivoksilta alkanut liikehdintä levisi ensin raskaaseen teollisuuteen. Sitten lakkoiltiin lounaiskulman suurilla viinitiloilla kesken viime kasvukauden, mikä jarrutti sadonkorjuuta.

Väkivallan perinne on omiaan ylläpitämään kierrettä: rauhallisesti alkaneet lakot kiihtyivät tuhoa aiheuttaneiksi mellakoiksi.

Vaikka tahtoa puhaltaa yhteen hiileen on, keinot puuttuvat. Neuvottomuus kuultaa läpi puolin ja toisin. Ei ole esimerkiksi yhtenäistä näkemystä siitä, pitäisikö työehdoista neuvotella paikallisesti vai kansallisesti.

Oman lisänsä aiheuttaa se, että vuonna 1994 aloitettu maa-alueiden uusjako on ollut kaikille suuri pettymys. Sen oli tarkoitus siirtää maata mustalle väestölle ja siten vähentää köyhyyttä.

Välittäjäksi tarvittaisiin uutta Mandelaa.

Etelä-Afrikan parlamentissa on edustajia 12 ryhmittymästä. Periaatteessa se on hyvin moniääninen ihan niin kuin maa on etnisesti värikäs. Eteläafrikkalaiset kutsuvatkin kotimaataan sateenkaarivaltioksi.

Suurimman puolueen asemaa on apartheidin lopulta asti pitänyt koko ajan ANC. Sillä on parlamentissa kahden kolmasosan enemmistö. Sen hiipumista povaavat nyt niin viljelijät, tutkijat, lehdistö kuin taksikuskit.

ANC:lla on selvästi suuria vaikeuksia osoittaa, onko se tehnyt mitään köyhimmän kansanosan hyväksi. Kaikenkokoisten maatilojen ja niiden työväestön tilanteesta sekä maaseudun köyhyydestä tulee takuuvarmasti yksi vaalien kuumimmista aiheista.