Pelko ja rauha
14.3.202201:00
Stressihormoni kortisoli on koholla, syke ylhäällä ja mieli askartelee sotauutisten parissa pahimmillaan niin, että yöunet menevät. Jatkuva huolissaan olo ja pelkääminen on keholle hyvin kuluttavaa.
Pelko on täysin ymmärrettävää, olemmehan eläneet nukkuvan karhun vieressä jo vuosikymmeniä. Ja nyt karhu on herännyt.
Pelko saa tervejärkiselläkin aikaan ajatuksia, joita ei tunnistaisi omikseen normaalitilanteessa. Eräs miettii jo, miten tappaa itsensä, jos tänne hyökätään. Toinen on tehnyt suunnitelman lemmikkiensä lopettamiseksi. Kolmannen suurin huoli on, miten hänen rakkaalle hevoselleen käy.
Kukaan ei tiedä, käyvätkö pelot toteen. Nykymaailmassa olemme eläneet vapaan kulkemisen ja tekemisen illuusiossa. Pandemia jo opetti, että se ei ole aina mahdollista.
Mutta toistaiseksi Suomi ei ole sodassa.
Jotkut kanavoivat pelkonsa tekemiseen. He keräävät Facebook-ryhmissä pakettiauton täyteen tarvikkeita ja lähtevät matkalle kohti kriisialuetta.
Konkreettinen tekeminen antaa myös hallinnan tunteen. Samalla kun auttaa muita, auttaa itseään. Osalle pelkkä rahallinen avustaminen ei ole "tarpeeksi", se on liian abstraktia. Vaikka juuri siitä olisi eniten hyötyä.
Olemme jo saaneet lukea Ukrainan rajalle kertyvistä lahjoitusvuorista, jotka päätyvät kaatopaikalle, sillä järjestöillä ei riitä resursseja epämääräisen tavaran lajitteluun ja jakeluun. Oma auttamishalu on täytetty, mutta millä hinnalla?
Eri asia on keräykset, joissa kohde ja kontakti paikan päällä ovat olemassa, ja voidaan olla varmoja siitä, että tavara tulee todella tarpeeseen ja menee oikeaan osoitteeseen.
Olemme sopineet ystävien kanssa, että U-asiasta ei nyt puhuta tässä tapaamisessa. Tai jos puhutaan, niin vain lyhyesti. Keskitytään iloon ja hyvään. Se ei ole vaaleanpunaisten lasien läpi katsomista, vaan järkevä tapa alentaa stressitasoja, keventää mielen ja kehon taakkaa. Pitää itsensä paremmassa kunnossa.
Kukaan ei voi elää jatkuvassa pelossa ilman, että se vaikuttaa koko elimistöön negatiivisesti. Siksi olisi hyvin tärkeää alentaa stressiä pienillä asioilla, jotka saavat ajatukset pois pelon lähteestä.
Oman mielen hallinta on aina itsellä. Sotauutisia ei kannata lukea jatkuvasti, vaan rajata reippaasti. Antaa itselleen vapaata huolehtimisesta.
Alkuvuodesta löysin Youtubesta kotimaisen joogakanavan ja rupesin tekemään harjoituksia. Ei todellakaan sellaista jalat niskan taakse -tyyppistä, vaan kevyttä ja ystävällistä venyttelyä, lihaskuntoliikkeitä ja rentoutumista.
Aiemmin olen suhtautunut lajiin hiukan epäilevästi, mutta kokeilun myötä mieli muuttui. Paitsi kehoon, on harjoittelulla iso vaikutus myös henkiseen oloon. Aloittaessani olen usein hermostunut, mutta pian huomaan rauhoittuvani: hengitys kulkee pinnallista syvemmin, rauha palaa sydämeen. Myös älykello vahvistaa seuraavan yön unenlaadun olleen parempaa, eikä selkää särje aamuisin. Aika hyvin 20 minuutin harjoituksella!
Ystävä innostui lajista myös, joten joogaamme nyt yhdessä. Nyttemmin löysimme myös kasvojoogan. Bonuksena on hervoton nauru, kun repeilemme toistemme ilmeilylle. Olo paranee tuplasti.
Ihmisellä on vahva tarve liittyä toisiin. Siksi hyvä sosiaalinen kontakti on niin merkittävä myös kriisiaikoina. Puheenaiheitakin voi sopia rajattavan, ettei tapaamisen jälkeen ole kuormittuneempi olo.
- Osaston luetuimmat
