Lukijalta: Käynti Ateneumissa herätti keskustelemaan
Eero Järnefeltin maalauksessa tytön ilme on surullinen ja pysäyttävä. Minulle vielä pysäyttävämpi oli näytteilleasettajan maalauksen oheen liittämä teksti.
Eero Jänefeltin talun Raatajat rahanalaiset yhteyteen laitettu teksti pysäytti Pekka Tahvanaisen. Kuva: Mikko StigLäksimme eräänä alkutalven pakkasviikonloppuna täältä kaskialueelta pakkasta pakoon etelään Helsinkiin saakka. Tosin sielläkin oli pakkasta ja lisäksi hyytävä viima, joten viihdykettä piti hakea sisätiloista.
Ateneumissa oli näyttely teemalla Ajan kysymys, jossa oli esillä teemaan liittyvänä Eero Järnefeltin klassinen teos Raatajat rahanalaiset (Kaski). Teos lienee useimmilla tuttu, siinähän ”piika pikkarainen, raataja rahanalainen” tuijottaa tuohivirsuissaan kaskityömaalta katsojaa syvälle silmiin. Tytön ilme on surullinen ja pysäyttävä. Minulle vielä pysäyttävämpi oli näytteilleasettajan maalauksen oheen liittämä teksti:
”Teos kuvaa suhteellisen tehotonta maanviljelystekniikkaa, missä maata lannoitetaan puun poltosta saatavan tuhkan avulla. Maalaus onkin nähty yhteiskuntakriittisenä teoksena, kuvauksena köyhän kansan epätoivoisesta kamppailusta seudulla, jossa maatalous ei kannata. Valokeilaan nostetun tytön syyttävä ilme ja pitkittyneen aliravitsemuksen vuoksi pullistunut vatsa tukevat tätä tulkintaa. Nykypäivästä katsottuna teos saattaa pistää pohtimaan myös ihmisen roolia ympäristön ja ilmaston muokkaajana.”
Tekstistä ei selviä, kenen tuotosta se on. Mahtaako hän olla tieteen, taiteen vai maatalouden asiantuntija? Itse en oikein tiedä, onko kuvateksti huvittava vai naurettava. Ehkä molempia tai ei edes kumpaakaan.
Mietin mitä taiteilija itse teosta maalatessaan 1800-luvun lopulla mahtoi ajatella tytön pohtivan? Mitä hän halusi ilmaista teoksellaan? Vaikea kuvitella, että tyttö nälissään ja väsyneenä pohtisi maatalouden ympäristö- ja ilmastovaikutuksia tai suhteellisen tehotonta tekniikkaa ja huonoa kannattavuutta. Kenties tuolloin oltiinkin edistyksellisiä harjoittamalla tehotonta maataloustuotantoa nykyään kritisoidun tehotuotannon sijaan. Huomionarvoista on myös, että kuvatekstin laatija on nähnyt kaskitekniikan vain suhteellisen tehottomana.
Itse en ole ollut kaskea kääntämässä, isovanhempani kyllä. Työurani tein pääosin täällä kaskialueella maatalouden parissa. Ja mitä tulee tekniikkaan ja varsinkin kannattavuuteen riittää niissä edelleen parannettavaa!
Jos ja kun taiteen yhtenä tavoitteena on herättää yhteiskunnallistakin keskustelua niin tässä se kohdallani onnistui. Onnittelut Ateneumille siitä.
Pekka TahvanainenagronomiJoensuuArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
