Juhani Torikan (oik.) ja Topi Oikarin tuottamat ensimmäiset munat ovat minikokoisia. Kananmunan koko suurenee sitä mukaa, kun kana vanhenee.
Kanoja kolmannessa polvessa
Kanoilla on hallin lattialla turvepehku ja verhojen takana pimennetyt munintapesät. Kanat syövät lähiruokaa eli rehustus on 70–80-prosenttisesti kotimaista viljaa. 10 prosenttia on Paraisten kalkkia ja loppu tuontivalkuaista eli soijaa.
Free range -kanat pääsevät halutessaan ulos. Kovilla pakkasilla ne pysyttelevät mieluummin sisällä.
Ulkona pakkasessa vasarat paukkuvat, mutta sisällä kanahallissa kuuluu vain tasainen kanojen kurnutus ja kotkotus. Ensimmäiset 26 000 kanaa ovat kolme viikkoa sitten saapuneet Torikan free range -kanalaan Laitilaan.
Juhani Torikka, 23, on kasvanut pienestä pitäen kananhoitoon, joten lukion jälkeen oma kanala tuntui luontevalta vaihtoehdolta. Yhtiökumppaniksi tuli Torikan tilalla myös nuoresta asti työskennellyt Topi Oikari, 21. Miehet omistavat kanalan puoliksi.
”Kesällä vain heitettiin hullu idea, että jos ruvetaan jottain tekemään, niin tätä, ja siitä se vaan alko”, Juhani hymyilee.
Tuliterän hallin seiniä koristavat jättikuvasuurennokset kanoista ja tilakeskuksesta. Munankuljettimen vieressä seisoo pino kennoja täynnä minikokoisia munia lähdössä Munaxin varastoon.
”Mietittiin, mitä ihmiset haluaa, ja nähtiin valokuva ulkokanaloista. Innostuttiin.”
Naapurissa, Juhanin kotitilalla, on virikehäkkikanala. Juhanin isovanhemmat aloittivat kananpidon sotien jälkeen.
Ulkokananmunia tuottavalla free range -tilalla kanat asuvat hallissa, mutta pääsevät vapaasti ulos kuopsuttamaan.
”Näkee, että kanoilla on kivaa. Se kiehtoo mua, että kana pääsee temmeltämään laitumelle”, Topi innostuu.
Ensimmäiset free range -tilat tulivat Suomeen Munaxin aloitteesta viisi vuotta sitten. Munat markkinoidaan ulkokananmunina ja niiden myynti on koko ajan kasvanut. Esimerkiksi S-ryhmä otti ne hiljattain Kotimaista-merkin alle.
Kun miehet esittelevät kanahallia, he pukevat päälleen siniset suojavaatteet. Sinistä väriä ja rauhallista liikkumista kanat eivät säpsähdä, vaikka ne kyllä huomaavat heti, että hoitaja tulee eri värisissä vaatteissa kuin tavallisesti.
Normaalisti jompikumpi miehistä kiertää hallin ympäri työhaalareissaan hengityssuojain päässä kolme kertaa päivässä. Hän katsoo, että kanoilla on vettä, ruokaa ja lämmintä ja tarkkailee, että kaikki kanat voivat hyvin.
”Vaativin asia kanankasvatuksessa on seurata koko ajan kanan vointia ja valvoa, että ruoka on hyvää. Onneksi meillä ei ole ollut mitään tauteja”, Juhani kiittää.
Sisällä hallissa kanoja on yhdeksän lintua neliötä kohti. Orsia on monessa tasossa ja kanat munivat pimennetyille pesimälinjoille, mistä kuljettimet vievät munat pakkaamoon.
Kanat pääsevät lattianrajan luukuista ulos terassille, ja muutama niistä käy nytkin haistelemassa kirpeää pakkasilmaa ja kuopimassa purua. Terassia kiertää verkkoseinä, jonka voi taittaa auki puolen metrin korkeudelta. Siitä kanat pääsevät aikanaan 12 hehtaarin suuruiselle laitumelle, kunhan kelit lämpenevät.
Nämä kanat munivat Juhanille ja Topille noin 80 viikkoa eli noin puolitoista vuotta. Sen jälkeen halli tyhjennetään, pestään ja desinfioidaan. Kanat teurastetaan ja osa menee ihmisten ruuaksi, osa minkinrehuksi. Puhtaaseen halliin tulevat poikaskasvattamosta uudet kanat.
”On kiva tulla tänne illalla, kun kuuluu vain hiljainen kurnutus. Kaikki kanat istuvat ylhäällä orrella ja katselevat alaspäin. Vaikka me ei tunneta kanoja nimeltä, niin kanat tuntevat meidät.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
