Hinnalla on väliä

Mielipide

29.7.201602:00

Kolumni

Petri Sarvamaa

Heinäkuun puolivälin kieppeillä Euroopan komissio esitti uutta tukipakettia maidontuottajille, jotka kamppailevat ylituotannon ja Venäjän pakotteiden aiheuttamien alhaisten tuottajahintojen kanssa. 500 miljoonan euron paketin avulla on tarkoitus vähentää maidon tuotantoa.

Kun summa jaetaan kaikille EU:n maitotiloille, se ei ole juuri mitään. Hyvällä onnella paketti voi kuitenkin kääntää markkinatilanteen tuottajille suotuisammaksi. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että jatkuva laastaroiminen ei ruuantuotannon tulevaisuutta pelasta.

Viimeisimmän viljelijäbarometrin mukaan suurin osa viljelijöistä arvelee taloudellisen tilanteensa pysyvän tulevaisuudessa enemmän tai vähemmän ennallaan.

Tässä ei ole hurraamista: 52 prosenttia arvioi nykyisen tilanteensa olevan huono. Kukaan ei jaksa taloudellista epävarmuutta loputtomiin. Jos tätä menoa jatketaan, suomalaisista kaupoista ei kohta löydy muita kuin tuontituotteita.

Suomessa myös kaupan keskittyminen on koko yhteiskunnan kannalta ongelmallista. Tuottajahintoja poljetaan alemmas ja alemmas, mutta samalla ruoka on kalliimpaa kuin EU:ssa keskimäärin. Tämä on kummallinen ja käsittämätön yhtälö. Kuka leikkaa siivun keskeltä?

Kysyin Euroopan komissiolta keväällä Suomen vähittäiskaupan keskittymisestä ja penäsin konkreettisia toimia sen varmistamiseksi, että kilpailu alalla lisääntyy tulevaisuudessa.

Kilpailusta vastaava komissaari Margarethe Vestager palasi kesän korvalla asiaan. Hän on kanssani samaa mieltä siitä, että Suomen vähittäiskauppasektori on erittäin keskittynyttä.

Komissaari ei kuitenkaan suostunut ottamaan asiaan muuten kantaa sillä ”vähittäiskaupan sääntelystä päättävät ensisijaisesti jäsenvaltiot”. Ainoastaan jos keskittyminen jatkuu edelleen, ”kansallisten tai EU:n viranomaisten olisi arvioitava sen kilpailuvaikutuksia”.

Itse olen eri mieltä. Tilannetta ei voida enää vain seurata. Siihen pitää puuttua, sillä nykyiset tavat ja neuvotteluasemat eivät ole reiluja. Tuotteiden turvallisuus ja korkea laatu on jo pitkään ollut sekä viljelijöiden, kaupan että viranomaisten yhteinen päämäärä.

Hinnoista johtuva vastakkainasettelu onkin tässä valossa harmittavaa, mutta se pitää ratkaista. Kansallista kilpailulainsäädäntöä on muutettava.

Myös yleinen ilmapiiri tuntuu olevan tähän valmis. Toisen mittauksen mukaan 47 prosenttia suomalaisista on valmis maksamaan suoraan tuottajalta ostetusta ruuasta enemmän kuin kaupasta haetusta. Näin ennen kaikkea tuoreuden ja puhtauden takia, mutta myös siksi, että viljelijää halutaan tukea.

Pitkät matkat kuitenkin koituvat yleensä aikomusten esteeksi. Nimenomaan tämän takia meillä on kaupat olemassa. Nyt koko ketju pellolta pöytään pitäisi saada toimimaan niin, että kaikki saavat siitä ansaitsemansa osan.

Maailmanlaajuisestikin ihmiset arvostavat yhä enemmän lähiruokaa ja haluavat viljelijöiden saavan riittävän korvauksen työstään ja tuotteistaan. Kiinnostus ja arvostus tuotantoa kohtaan näyttää pikkuhiljaa heräilevän uudestaan. Viljelijä ei kuitenkaan pelkällä pyhällä hengellä elä, vaan sen on muututtava korkeammiksi tuottajahinnoiksi.