Sulkako Ojalan hattuun laulujoutsenankasta?

Ei kai sentään, vaikka luontojärjestön tavoite täyttyikin, tosin melko epäeettisin keinoin.

”Järeän aseen” omistajat ja metsästäjät siinä mukana syyllistettiin laulujoutsenen kuolemanaiheuttajiksi ensimmäisissä raflaavissa uutisoinneissa (Ilkka 15.4.). Sanat ”laukaus, iso laukaus”, ”ampuminen”, ”rikostutkinta” esiintyvät parikymmentä kertaa Ilkan jutuissa. Syyttömät tuomittiin syyllisiksi mediamyllytyksen aikana, ennen kuin toisin Eviran toimesta todistettiin.

YK:n ja EU:n Kansalaisoikeusartiklat unohtuivat sensaatiojutunteon huumassa. On siis enemmän kuin luonnollista, että S. J. Ojala saa asiasta palautetta, ilman asenteellisuutta ja puoluepolitiikkaa.

Hyvä asia on, että tapaus tutkittiin. Vahinko ehti kuitenkin tapahtua tuon parin tutkimuspäivän aikana.

Lapuan laulujoutsenjupakan uutisointia olisi kannattanut hieman siirtää tutkintatulosten valmistumiseen saakka. Ihmettelen edelleenkin sitä, että juttu uutisoitiin ennen tutkimustulosten selviämistä. Tutkinnanalaisesta jutusta ei kannattaisi kirjoittaa julkisesti lehteen, Korkein oikeus on asian näin ohjeistanut.

Maakuntalehti Ilkka on tunnettu ja luotettu lehti Pohjanmaan lakeuksilla. Juttuja luetaan ja niiden pohjalta muodostetaan mielikuva kulloisestakin asiasta. Miksi siis Ilomäen ja Kujalan olisi pitänyt tarkistella Ojalalta lehdessä ollutta laulujoutsenuutisjuttua vastinettaan varten (MT 23.4 ja Ilkka 24.4)?

Ojala tuo esiin ajatuksen kokonaisvaltaisesta luonnon käytöstä ja yksittäisten lajistojen elinolosuhteiden parantamisesta. Sen eteen metsästäjät tekevät koko ajan eettisesti kestävää työtä mm. riistanhoidollisin keinoin.

Itsekin jätän nyt 15.4. julkaistun jutun kommentoinnin ja suuntaan energiani seuraavaksi riistapellon kylvöön, linnunpönttöjen asennukseen ja pienpetoloukkujen tekoon. Luonnon eteen toimivia Luontojärjestöjä me metsästäjätkin edustamme ja köyttä vedämme muiden Luontojärjestöjen kanssa samaan suuntaan luonnon hyvinvoinnin eteen työtä tehden.