Muissa Pohjoismaissa vähemmistöhallitus on melkeinpä sääntö, mutta Suomessa sille tielle ei yleensä lähdetä
Hiljakseen toivoo, että ensi huhtikuun vaalitulos mahdollistaa toimintakykyisen enemmistöhallituksen kokoamisen, kirjoittaa Seppo Kääriäinen kolumnissaan.
Suomessa toimi vähemmistöhallitus helmikuusta syyskuuhun 1972 ja vuoden 1976 syyskuusta vuoden 1977 toukokuuhun. Kuva: Markku Vuorikari1.11.202206:00
Kuningaskunta Ruotsi sai 18. lokakuuta kokoomuksen, liberaalien ja kristillisdemokraattien vähemmistöhallituksen. Ulf Kristersson on uusi pääministeri, mutta tukipuolueen puheenjohtaja, ruotsidemokraattien Jimmy Åkesson on maan johtaja niissä asioissa, joita vähemmistöhallitus yrittää muuttaa, kuten maahanmuuttoa sekä väkivalta- ja jengirikollisuutta.
Suomessa vähemmistöhallituksesta on keskusteltu lähinnä teoreettisena mahdollisuutena. Vähemmistöhallitukseen on jouduttu, ei haluttu. Muissa Pohjoismaissa vähemmistöhallitus on melkeinpä sääntö.
Meillä on tavoiteltu vaalikauden mittaisia poliittisen keskiviivan ylittäviä enemmistöhallituksia. Onhan siinä onnistuttukin.
Viimeisen 50 vuoden aikana meillä on toiminut vain kaksi vähemmistöhallitusta.
Viimeisen 50 vuoden aikana meillä on toiminut vain kaksi vähemmistöhallitusta.
Rafael Paasion sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus – niin sanottu nappulaliiga – johti maan asioita helmikuusta syyskuuhun 1972.
Kun EEC-vapaakauppasopimus oli vietävä satamaan, vähemmistöhallitus väistyi ja antoi tilaa Kalevi Sorsan punamultaenemmistöhallitukselle.
Martti Miettusen johtama vähemmistöhallitus oli vallassa vuoden 1976 syyskuusta vuoden 1977 toukokuuhun. Talouden elvyttämiseen perustettiin jälleen Sorsan johtama punamulta.
Miettusen vähemmistöhallituksen ongelma oli löytää eduskunnan enemmistö vuoden 1977 budjettiesitykselle. Miettunen neuvotteli ensin demareiden kanssa, mutta ryhmäjohtaja Matti Ahde ei suostunut antamaan ryhmänsä tukea.
Harri Holkerin kokoomus suostui tukipuolueeksi budjettisopimuksen aikaansaamiseksi. Neuvottelut Smolnassa sujuivat ilman kommervenkkejä.
Toimin pääministeri Miettusen sihteerinä ja muistan, kun Holkeri – osittain huumorihengessä – edellytti, että keskiryhmien ja kokoomuksen budjettisopimus kirjoitetaan leveällä marginaalilla ja harvalla rivien välillä. Piti saada näyttävä sopimus.
Vuoden 1976 budjettisopimuksella oli viesti. Se osoitti, että Suomen asioita voidaan johtaa myös ilman sosiaalidemokraatteja. Sama demokratian laki koski ja koskee tasavallassa vuorollaan poikkeuksetta jokaista eduskuntapuoluetta.
Molemmat vähemmistöhallitukset olivat muutaman kuukauden ikäisiä siltahallituksia.
Molemmat vähemmistöhallitukset olivat muutaman kuukauden ikäisiä siltahallituksia. Ne luovuttivat vallan avaimet enemmistöhallitukselle heti, kun laajaa enemmistöä tarvittiin. EEC-vapaakauppasopimus ja talouden elvyttämistoimet olivat sellaisia.
Sitran Jyrki Katainen, Veera Heinonen ja Jouni Backman pohtivat vähemmistöhallituksen mahdollisuuksia Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla (13.10.). He pitivät tärkeänä, että vähemmistöhallitukseen varaudutaan. ”Poliittinen keskustelu ja toiminta muuttuisivat ratkaisuhakuisemmiksi”, kirjoittivat sitralaiset.
Ovatko johtopäätöksen taustalla kokemukset kokoomuksen ja demareiden välisistä kärhämistä vaalikaudella 2011–15 ? Sipilän hallitus korjaili sixpackin jälkiä tunnetuilla seurauksilla.
Vaalikaudella 2023–27 joudutaan tekemään vaikeita ratkaisuja, etenkin talouspolitiikassa. On löydyttävä ihan uudella tempolla ratkaisuhakuisuutta. Ja siihen tarvitaan toimiva enemmistö eduskunnassa.
Hiljakseen toivoo, että ensi huhtikuun vaalitulos mahdollistaa toimintakykyisen enemmistöhallituksen kokoamisen.
Kirjoittaja on ministeri.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
