Kirjolohi tarvitsee kasvatuslupia

Vielä 1990-luvun alussa kirjolohta kasvatettiin Suomessa lähes 20 miljoonaa kiloa vuodessa. Tuontia ei tarvittu, vaan kotimainen kasvatus riitti tyydyttämään markkinoiden tarpeen.

Sen jälkeen kasvatus­lupia ryhdyttiin rajoittamaan. Nykyisin kasvatus on vakiintunut 12–14 miljoonaan kiloon vuodessa. Samalla lohikalojen vuotuinen tuonti Norjasta ja Ruotsista on noussut noin 35 miljoonaan kiloon.

Lohikalojen tuonti on siis nykyisin kolminkertainen kotimaiseen tuotantoon verrattuna. Kalan vuotuinen kauppatase onkin lähes 350 miljoonaa euroa negatiivinen.

Onneksi eduskunnassakin on huolestuttu kotimaisen tarjonnan vähyydestä (MT 15.9.). Kirjolohen kasvatuksen lisääminen ei kuitenkaan ole mahdollista, jos lupaviran­omaiset eivät myönnä kasvatuslupia.

Kalanviljelyn kuormitusta on Suomessa onnistuttu leikkaamaan 1990-luvulta jo noin 70 prosenttia. Kuormitus on enää vain prosentin luokkaa kokonaisrasituksesta.

WWF hyväksyi vuonna 2014 kotimaisen kasvatetun kirjo­lohen suositeltavien kalojen listalleen. Valinta perustui kotimaisen kasvatuksen vastuullisuuteen ja ekologisuuteen.

Uudella itämerirehulla voidaan poistaa Itämerestä jopa enemmän ravinteita kuin kalankasvatus tuottaa. Tehty työ vesiviljelyn kuormituksen vähentämiseksi ei silti näy lupakäytännössä.

Nopeita tuloksia kasvatusmäärien lisäämiseksi saadaan vain nykyisten lupakriteereiden uudistamisella. Vanhat asenteet ja epäluulot on nyt vihdoinkin kuopattava. Samalla hidas ja kallis lupaprosessi on uudistettava.

Kehittyneiden ruokinta­tekniikoiden ja parantuneen rehun laadun perusteella nykyisten laitosten kasvatusmääriä tulee nopeasti nostaa. Uusiakin laitoksia syntyy, kunhan kasvatus on taloudellisesti mielekästä. Tällä hetkellä se tarkoittaa kirjolohen verkko­allaskasvatusta merellä.

Kotimaista kasvatusta lisäämällä saadaan työtä ja työpaikkoja suomalaisille. Se tuo myös lisää verotuloja. Samalla kalan kauppatasettakin saadaan parannettua.

Kalankasvattajat haluavat lisätä kirjolohen kasvatus­määriä merkittävästi. Se edellyttää lupakriteereiden ja -prosessin uudistamista. Pallo on päättäjillä, ei kasvattajilla.