Varpuset jouluaamuna

Mielipide

16.12.201115:00

Kolumni

Mia Palokallio

Lusikan saaminen suuhun tuottaa ongelmia. Einon kädet tärisevät niin, että osa sopasta on rinnuksilla. Hampaat ovat vielä kohtalaiset, mutta leivän syöminen onnistuu silti parhaiten valmiiksi paloiteltuna.

Hoitajat ovat kiireisiä, mutta onneksi vaimo jaksaa käydä syöttämässä ja auttamassa. Omin voimin yrittäessä ei ruokakaan oikein maistu.

Eino ei ole yksin. Niin monessa vanhainkodissa ja laitoksessa hoitajia aivan liian vähän, jotta he ehtisivät auttaa kaikkia syömisessä.

Pahimmillaan vanhukset näkevät soppalautasen äärellä nälkää. Etenkin ne, joilla ei ole ketään läheistä auttamassa.

Ylistarossa tähän havahduttiin jo kymmenen vuotta sitten (s. 10). Joulukuun alussa Syöttörinki sai demokratiapalkinnon arvokkaasta vapaaehtoistyöstään.

Mauri Poikeljärvi hoivaa Syväpurossa moniongelmaisia ja syrjäytyneitä alkoholisteja (s. 11). Moni heistä lankeaa yhä uudestaan, mutta aina välillä joku saa otteen elämästä ja raitistuu.

Joulun alla, kaiken yltäkylläisyyden keskellä, on tärkeää muistaa kaikkein heikoimmassa osassa olevia: vanhuksia, kodittomia, alkoholi- tai muiden ongelmien kanssa taistelevia.

He ovat kuin kodittomat varpuset jouluaamuna, ruokaa ja hoivaa vailla. Vaikkei tässä tietenkään ole ollenkaan kyse joulusta: kyllä he tarvitsevat apua ihan joka päivä.

Mutta jospa joulu herkistäisi meidät huomaamaan sen.