Elintarvikeoikeus tarvitsee lisää tutkimusta

Kansanedustaja Hanna Halmeenpää otti (MT 28.3.) esille lampaanlihan suoramyynnin.

Kuluttajat saattavat nykyään olla kiinnostuneita kaukaisissa maissa tuotetun ruuan eetti­syydestä. Tärkeää voi olla esimerkiksi se, että alkutuotantoon osallistuvat saavat reilun kaupan mukaisen osansa tuottamiensa elintarvikkeiden hinnoista. Tämän tyyppisten asioiden esille nostamiseksi ei ole tarpeen mennä merta edemmäs kalaan. Kansanedustaja Halmeenpää kiinnitti ansiokkaasti huomiomme omien lampureidemme asemaan.

Lampureiden asemaan on kiinnitetty huomiota EU-aluetta koskien myös Euroopan parlamentin raportissa ”Report on the future of the sheep/lamb and goat sector in Europe (2007/2192(INI))”.

Raportissa on nostettu esille, että lammastalous on EU:n alueella taantumassa, mikä heikentää erityisesti syrjäseutujen elinvoimaisuutta. Yhtenä lammastalouden heikkoutena mainitaan huono tulonmuodostus. Syitä ja parannus­mahdollisuuksia raportissa etsitään muualta mutta ei EU-sääntelyn kehittämisestä.

Elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielmin puheenvuorossa nostettiin esille, että EU:ssa on suunnitteilla asiaan liittyviä lainsäädännön muutoksia (MT 4.4.).

Erittäin tervetullut oli Hielmin esittämä tieto, että Suomi aikoo olla aktiivinen asiassa, jotta Halmeenpään esille nostamat lampaanlihan suoramyynnin ongelmat tulisivat korjatuiksi.

Nykyisellään lampaanlihan suoramyynnissä voi olla satojen kilometrien pituinen mutka, kun lampurin lampaat matkaavat esimerkiksi 200 kilometriä lähimpään laitosteurastamoon ja taas takaisin tilalle suoramyytäväksi. Tuo esimerkin 400 kilometrin mutka maksaa lampurille merkittävän summan.

Osa lampureista olisi valmiita teurastamaan lampaansa tilalla, jolloin mutkat menisivät suoriksi ja toiminnan kannat­tavuus kohenisi. Samalla lähiruuan kysyntä olisi jousta­vammin tyydytettävissä.

Asiana kysymys liittyy Euroopan unionin elintarvikeoikeuteen. Kysymys on hyvin haastavasta oikeudellisesta kokonaisuudesta, jonka haasta­vuutta lisää, että Suomesta puuttuu elintarvikeoikeuden tutkimus. EU-asetusten tekstien avulla aiheeseen perehtyminen vaatii pitkää pinnaa ja istumalihaksia.

Kotimaisen oikeuskirjallisuuden puuttuessa oikotietä ei ole. Ulkomaisen kirjallisuuden saatavuus Suomessa on rajoitettua ja ulkomaisen kirjallisuuden käsiin saaminen on jo itsessään oma hommansa.

Lampaanlihan suoramyynti on hyvä esimerkki tärkeästä asiasta, jonka käsittelyä voisi merkittävästi edesauttaa asian perusteellinen ja objektiivinen oikeudellinen arviointi. Jos tutkii, voi riittää, että kerran hutkii. Moninkertainen hutki­minen on näissä yhteyksissä usein seurausta puuttuvista tai virheellisistä oikeudellisista arvioista.

Lampaanlihan suoramyynti­asiassa olisi aivan ensimmäiseksi arvioitava, mikä rooli on kansallisilla päätöksillä ja koska vaikuttaminen pitäisi kohdistaa EU-­päätöksentekoon. Keskustelu tulisi voida viedä säännös­tasolle.

Hielm kertoo kannan­otossaan Suomen keskusteluista EU:n komission kanssa vuonna 2010. Keskustelut olivat päättyneet kannanottoon, ettei EU-lainsäädäntö mahdollista kansallisia poikkeuksia lampaan lihantarkastuksesta. Lyhyt maininta tarkemmista perusteluista olisi ollut paikallaan.

Edellä mainitussa Euroopan parlamentin raportissa on tunnistettu, että mittakaavaero lammastaloudessa on Pohjois- ja Etelä-Euroopan välillä iso. Suomen kohdalla voisi hyvin kuvitella, että pohjoisen harvaan asutuilla alueilla suhteellisen pienessä mittakaavassa toimiva lammastalous on aivan eri asemassa Etelä-Eurooppaan verrattuna.

Jäsenvaltiot voivat hygienia- asetuksen mukaan (10 artikla) muuttaa tai mukauttaa asetuksen liitteenä olevia vaatimuksia ”erityisten maantieteellisten haittojen alaisilla alueilla”. Mikä merkitys on esimerkiksi tällä hygienia-asetuksen sallimalla kansallisella poikkeamismahdollisuudella?

Olisiko Hielmin mainitsemissa keskusteluissa ollut nimenomaan tästä kysymys? Kysymykseen poikkeamismahdollisuuksista on etsitty vastauksia myös muissa EU-alueen parlamenteissa kuin omassamme. Voimme myös kysyä, onko joitakin muita oikeudellisia polkuja, joiden kautta lampaanlihan suoramyyntiä voitaisiin mahdollistaa.

EU:n yksi perustavoitteista on tavaroiden vapaa liikkuvuus ja sitä kautta kilpailukykyisen talousalueen luominen. Tavoite edellyttää yhtenäisiä pelisääntöjä EU-alueelle. Onko kuitenkin niin, että sen myötä suuruuden ekonomia saa yliotteen?

Paikallisuus esimerkiksi lähiruoan muodossa tulee vaikeaksi toteuttaa, vaikka kuluttajat sitä haluaisivat!