Ei mikään lapsiparkki
On hämmentävää mennä hakemaan lasta kotiin, kun en tiedä, kuka häntä on päivän aikana hoitanut.7.5.201818:00
Lapseni päiväkotiryhmän lastentarhanopettaja vaihtoi työpaikkaa loppusyksystä. Uutta ei ole saatu palkattua. Tilalle ei ole edes saatu sijaista, joka olisi hoitanut tehtävää useamman viikon ajan. Parhaimmillaan ryhmässä on ollut neljä eri sijaista yhden kalenteriviikon aikana.
On hämmentävää mennä hakemaan lasta kotiin, kun en tiedä, kuka häntä on päivän aikana hoitanut. Useaan otteeseen olen arponut päiväkodin portilla, ketähän aikuista lähestyisin kuullakseni, miten päivä on mennyt.
Muutaman päivän sijaiset eivät ehdi oppia hoidettaviensa luonteita. Päivän keikalla kävijät eivät opi edes lasten nimiä. Pahimman sijaisrumban aikana tämä tarkoitti eräänä iltapäivänä sitä, että normaalisti aina touhuava lapsi istui apaattisena keinussa. Sijaisella eivät olleet hälytyskellot soineet, ettei tämä ole normaalia kyseisen lapsen kohdalla. Kotona totesin, että hän on kuumeessa.
Päiväkotien työvoimapula on todellinen ja koko ajan paheneva. Kokeneita ammattilaisia jää eläkkeelle ja nuoria kouluttautuu muihin tehtäviin muutaman vuoden jälkeen. Syyt alan vaihtoon ovat yksilölliset, mutta palkkaus ja aliarvostus vaikuttavat varmasti.
Päiväkotien jokainen ammattilainen on kunnon palkankorotuksen ja tunnustuksen osaamisestaan ansainnut. Ehkä sillä saisimme pidettyä ammattitaitoisen ja koulutetun henkilökunnan työssä, jonka vaatimukset kasvavat koko ajan. Lapset ansaitsevat sen, että heidän kanssaan arjen jakavat koko toimintavuoden ajan samat ihmiset.
Päivähoitohenkilökunnan mielenosoituksesta mielensä pahoittaneet voisivat tutustua varhaiskasvatussuunnitelmaan ja päiväkodin arkeen. Ehkä he silloin näkisivät sen, ettei päivähoito ole mikään ammattitaidottomien pyörittämä lapsiparkki, jonne lapset laitetaan säilöön sen ajaksi, kun vanhemmat ovat töissä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
