Katso lasta hyväksyen
Kuvitus: Stiina Hovi
Jos katsot lasta hyväksyvin silmin ja näet hänessä hyvää, hänen on mahdollista kasvaa hyväksi. Olisiko syrjäytymisen ehkäisy näin yksinkertaista?
Kasvatuspsykologian professori Liisa Karlsson Itä-Suomen yliopistosta haastaa aikuiset näkemään lapsen ja kuuntelemaan häntä.
”Meidän on nähtävä, mitä voimavaroja lapsen ja nuoren elämässä on. Jos aina paneudutaan asioihin ongelmalähtöisesti, se värittää käsitystä kyvyistä ja mahdollisuuksista.”
Tutkimuksissakin on todettu, että ne lapset, jotka saavat myönteistä palautetta, menestyvät paremmin.
”On tärkeää, ettei syrjäytymiseen puututa vasta sitten, kun ongelmat ovat käsissä, vaan jo lapsena”, korostaa Karlsson.
Karlssonia surettaa, että kunnat säästävät päivähoidosta ja koulutoimesta, sillä missään muualla ei kohdata koko ikäluokkaa niin kuin koulussa. ”Onko säästöä se, että tulevaisuudessa maksetaan enemmän?”
Koulussa nuoren suhde omaan ryhmäänsä on tärkeä ja siihen tulee vaikuttaa. ”On hankala vaikuttaa esimerkiksi kiusaamiseen, jos lapsi otetaan irti toimintaympäristöstään. Tai jos ongelmanuori irrotetaan perheestä, koska myös perhe on tärkeä ympäristö nuorelle”, Karlsson sanoo.
”Lastensuojelutyössä ei saisi unohtaa laajaa pohjaa. Vanhemmat ja sisarukset tulee ottaa mukaan.”
Samaa korostaa lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula. Hänestä perusongelma on, että lastensuojelu on Suomessa ammattilais- ja hallinnonalakeskeistä, ei perhekeskeistä.
”Palvelut ovat hajanaisia. Jokaiseen ongelmaan on oma ammattilainen, ja nuoren pitäisi osata etsiä oikea luukku. Koulussa on kuraattori, mutta jos ei käy koulua, ei tapaa kuraattoriakaan”, Aula pohtii.
Aulan mielestä nuorta saattaisi parhaiten auttaa eteenpäin vapaa-ajan puolelta tuleva toimija, kuten kuntien nuorisotyö.
Syrjäytyminen on ankara leima
Tutkijatohtori Elina Pekkarinen Nuorisotutkimusverkostosta olisi varovainen syrjäytymiskäsitteen käytössä. Hän huomauttaa, ettei edes asiantuntijoilla ole yhteisymmärrystä käsitteen sisällöstä.
Syrjäytymistä on lisäksi monenlaista: taloudellista, sosiaalista, kulttuurista, koulutuksellista, työmarkkinoilta syrjäytymistä.
”Vielä kymmenen vuotta sitten käsitettä ei käytetty ollenkaan lapsista ja nuorista, koska sitä pidettiin liian lopullisena kuvaamaan sellaisten ihmisten tilannetta, jotka ovat vasta elämänkaarensa alussa”, Pekkarinen toteaa.
Niinpä nuorten yhteydessä puhutaan syrjäytymisvaarasta. Liisa Karlsson pitää sitäkin sanaa hurjana. ”Kuka haluaa sellaisen leiman. Onko se rakentava, tulevaisuutta luova?”
Karlsson katsoisi asioita mieluummin niin, että on hankalia elämäntilanteita ja kun ne kasaantuvat, tarvitaan apua.
”Syrjäytymiskäsitys on leimallinen, sillä siinä nähdään ihmisestä vain se riski. Mitä rankempi elämäntilanne on, sitä tärkeämpää on keskittyä kykyihin ja voimavaroihin.”
Laaja turvaverkko auttaa selviytymään
Liisa Karlsson korostaa, että meistä jokainen voi olla rakentamassa turvaverkkoa lasten ympärille. Vastuussa eivät ole vain vanhemmat ja koulu, vaan isovanhemmat, naapurit, kummit.
”Lapsella pitäisi olla vanhempien lisäksi useita häntä lähellä olevia aikuisia, jotka tapaisivat häntä vain hänen itsensä takia. Kummi voi kutsua retkelle tai kaakaolle, käydä moikkaamassa pelkästään lasta, jopa ilman tämän vanhempia”, Karlsson ehdottaa.
Kummiudessa on Karlssonin mielestä rahaa ja tavaraa tärkeämpää, että on aikuinen, joka säännöllisesti silloin tällöin tapaa lasta. ”Voisi olla vaikka yhteinen sadutuskirja, johon aina kirjoitetaan tai piirretään jotain aina, kun nähdään.”
RIITTA MUSTONEN
Juttu perustuu Ketä kiinnostaa lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys? -seminaariin, jossa julkaistiin Jukka Reivisen ja Leena Vähäkylän toimittama kirja Ketä kiinnostaa?, julkaisijoina Gaudeamus ja Suomen Akatemia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
