Lukijalta: Rauha on nyt vanhanaikaista

Olen syvästi huolissani nykypäättäjiemme kokemattomuudesta asennoitumisessa itänaapuriimme. Hyvä suhteemme Venäjään ennen Ukrainan sotaa oli pitkällisen kokemuksen ja silloisten päättäjien aikaansaama tila, joka näytti normaalilta ja helpolta. Se oli kuitenkin oppimisen tulos (Siperia opetti) eikä suinkaan sattumaa. Ymmärrystä tasapainon säilyttämiseen oli kerätty lähes 80 rauhan vuotta.

Tästä rauhasta on tullut vanhanaikaista. Halutaan toimintaa ja vanhan ajan järjestys ollaan heittämässä roskakoriin. Tilalle tarjotaan Natoa, joka on askel arvaamattomaan. Itärajamme on rauhallinen, sillä Venäjän kannalta naapuri on ollut luotettava. Tilanne on vakaa.

Ensimmäisen kerran viimeisen vuosikymmenen aikana saamme nähdä, kuinka nopeasti hallitus halutessaan pystyy toimimaan. Nato taas ei pysty auttamaan yhtä nopeasti, kuin vastapuoli saattaisi Nato-hakemuksemme seurauksena nykytekniikalla tuhota maatamme.

Nato-jäsenyyden hintaa arvioitaessa on muistettava kysymys nuorisomme tulevaisuudesta. Sitä varjostaisi pysyvä uhka kutsusta sotimaan muitten Nato-maitten pyytäessä apuamme. Nuortemme henkinen stressi on jo korkea. Nato-huumassa tuntuu moni inhimillinen kysymys unohtuvan.

Miksi tulevien polvien taakkaa lisätään näin raskaalla ja pitkäaikaisella perinnöllä? Miten nuoret pystyvät tämän lisäpaineen alla opiskelemaan, valmistumaan, perustamaan perheen ja elämään täysipainoista elämää? Näinkö nuorisoa autetaan ja kansalaisten mielenterveyttä ja taloutta parannetaan?

Nato-asia etenee hallituksessa ja eduskunnassa. Haitta­puolia ei harkita, ei tuoda esille eikä niistä keskustella. Toiminta tuntuu perin vastuuttomalta. Parempaa ”äksöniä” olisi, jos hallitus ja eduskunta panisivat jäitä hattuun ja alkaisivat ratkoa maamme lukuisia akuutteja ongelmia.

Ulla Grünstein

Helsinki