Miljoona virkaa: Luen, siis olen

Mielipide

14.1.201917:00

Kolumni

Eveliina Kutila

Moni entinen himolukija on viime aikoina tunnustanut, että lukeminen on jäänyt. Kun kirjaan on jälleen tarttunut, on pitänyt ihan keskittyä siihen mitä tekee. Ihan kuin opetella uudelleen toiminto, joka ennen tuli kuin itsestään. Mistä tämä johtuu?

Ovatko ruudut muuttaneet ajankäyttöämme ja aivojamme niin, ettemme osaa enää heittäytyä kirjan vietäväksi. Sillä kyllähän lukeminen vaatii vähän enemmän omaa aktiivisuutta ja mielikuvitusta kuin leffan tai sarjan maailmaan uppoutuminen. Kannustaisin silti ainakin välillä korvaamaan Netflixin perinteisellä kirjalla, koska lukemisen tuottama mielihyvä on erilaista kuin ruudun ääressä saavutettu.

Itse en voisi kuvitella elää ilman kirjoja. Olen aika kaikkiruokainen kirjallisuudenlajien suhteen ja usein on kesken useampiakin teoksia rinnakkain. Illalla uni ei tule, jos ei edes muutamaan sivua lue romaanista, joka vie ajatukset pois arjen askareista. Ainoa ilo tunnin työmatkoista julkisilla on se, että sen ajan voin käyttää lukemiseen. On meitä varmasti muitakin, jotka eivät tarvitse lukuhaasteita lukuhalujen herättelyyn.

Perhe-elämän pyörteessä ei ole enää mahdollista lukea läpi yön koukuttavaa romaania, jotta saa selville tarinan lopun. Työpäivän jälkeen ei jouda heittäytymään sohvalle nollaamaan duuniasioita dekkarin parissa. Siitä huolimatta hetkiä kirjoille löytyy, jos oikein haluaa.

Luen, siis olen olemassa. Niin välttämättömältä elämän osa-alueelta lukeminen tuntuu. Joten välillä ihmisten, jotka eivät ylipäätään lue mitään vapaaehtoisesti, ymmärtäminen on vaikeaa. Miten ihminen voi elää lukematta? J.K. Rowling on sanonut, että ellet pidä lukemisesta, et ole vielä löytänyt sitä oikeaa kirjaa. Minäkin uskon, että jokaiselle löytyy juuri oikea kirja luettavaksi.