Kultareunukset sadepilvissä

Mielipide

1.10.201711:00

Kolumni

Salla Autere

Tiedättekö niitä päiviä tai viikkoja kun kaikki menee pieleen? Aamulla herätyskello ei soi, puurokin palaa pohjaan, töihin juostessa astut vesilätäkköön eikä auto starttaa. Tai syysflunssa iskee päälle, jääkaappi hajoaa, kotona on riitaa ja tuntuu, että kaikki vastustavat. Varmaankin monet ovat kokeneet tällaisia kurjia ajanjaksoja, jolloin kokee, että kaikki hankaluudet ja vaikeudet osuvat samalle hetkelle, pettymyksiä pettymysten perään.

Mutta ei ole ollenkaan ennenkuulumatonta, että tuo kaikki tapahtuu vielä suuremmassa mittakaavassa: menettää lähimmäisen, joutuu irtisanotuksi töistä, sairastuu vakavasti, joutuu luopumaan kodistaan. Työssäni olenkin monesti nähnyt kuinka suru vierailee samassa perheessä aivan liian usein, ja joillekin vaan annetaan niin paljon kannettavaksi, että hirvittää.

Mutta me ihmiset olemme vahvoja. Niin niistäkin karmeista tilanteista sitten taistellaan itsensä pystyyn, vaikka hammasta purren tai kiroillen eteenpäin, kunnes tilanne rauhoittuu, maassa on taas rauha ja tuulet suotuisampia.

Äärimmäistenkin koettelemusten jälkeen ihmiset ovat kykeneviä nousemaan taas jaloilleen ja löytämään maailmasta iloa, jonka voimalla haluaa taas saada hymyn kasvoilleen. Se vie aikaa, ja menetykset ja suru jättävät meihin jälkensä, mutta niitäkin haavoja voi hellyydellä hoitaa ja silitellä, muistaen, että jonkin kauniin menettäminen on ne aiheuttanut. Jonkin sellaisen kauniin, josta voimme olla kiitollisia, vaikka olemmekin siitä joutuneet luopumaan.

Niin kuin sanonta kuuluu, harmaissakin pilvissä on kultareunukset. Joskus ne nähdäkseen joutuu hiukan siristelemään silmiään, mutta aina se aurinko kuitenkin nousee ja kirkastaa syksyn synkätkin hetket. Vaikka olisikin jo luullut, että pimeys on tullut jäädäkseen, niin jostain pilvien välistä kajastaa lopulta valo, kunhan osaa sinne suuntaan katsoa.