Demokratia auttoi Suomen pelastamaan itsensä
Suomessa oli koko kansaa edustanut eduskunta, mutta silti päädyttiin sisällissotaan.12.8.201909:00
Kaksi tuttua miestä, toinen historiantutkija ja toinen toimittaja, joutuivat merkilliseen tilanteeseen. Historiantutkija oli käymässä toimittajan kesämökillä ja havaitsi seinällä taulun, johon oli lasin alle kiinnitetty kolme vanhaa asiakirjaa.
Historiantutkija kysyi, mitä ne olivat. Toimittaja kertoi tallettaneensa suvussa säilyneet kolme lupalappua, joita hänen isoäitinsä oli tarvinnut talvella ja keväällä 1918 kulkiessaan Helsingin ja Haminan väliä.
Lupalaput kertoivat, miten kulloinenkin vallanpitäjä oli sisällissodan aikana valvonut kulkemista. Niistä ensimmäisen oli antanut Helsingin poliisi, toisen punakaartin esikunta ja kolmannen suojeluskunnan esikunta.
Kävi ilmi, että kummankin miehen isoäitien isät olivat sisällissodan loppuvaiheissa olleet Kymenlaaksossa. Toimittajan isoäidin isän olivat punaiset surmanneet huhtikuun lopulla. Tutkijan isoäidin isä oli ollut punaisten joukoissa.
Ryhdyttiin arkistoista selvittämään, olivatko esi-isien tiet kenties kohdanneet. Paljastui karu totuus: tutkijan isoäidin isä oli ollut teloittamassa toimittajan isoäidin isän.
Hyvin ei käynyt teloittajallekaan. Hän pakeni Venäjälle, joutui 1930-luvulla Stalinin vainojen kohteeksi, vangittiin ja katosi monien toveriensa tavoin Neuvostoliiton historian hämärään.
Kun kuulin vanhan työtoverin kertovan tämän tarinan, kylmät väreet kulkivat selkäpiissä. Piti kerrata, mitä silloin sata vuotta sitten tapahtui.
Tartuin professori Viljo Rasilan uuteen kirjaan "Kun keisari kaatui. Suomi maaliskuusta 1917 heinäkuuhun 1919".
Rasila on 93-vuotias, joten hänellä on paitsi tieteellisen työn kautta hankittua tietoa myös omakohtaista perspektiiviä itsenäisyyden alkuajan tapahtumiin.
"Edellä on kuvattu Suomen kansan historian ehkä synkintä aikaa, johon sisältyi myös julminta, mitä voi tapahtua, kansakunnan sisäinen sota surmatöineen. Näin jälkeenpäin ajatellen se ja ajan monet muut ristiriidat olisi voitu välttää ja ratkaista sovinnossa", Rasila kirjoittaa kirjan lopussa.
Rasila muistuttaa, että Suomessa oli yleisillä vaaleilla valittu koko kansaa edustanut eduskunta, mutta silti päädyttiin sisällissotaan. Sovintoa ei löydetty.
Vanhan fraasin mukaan demokratiat eivät sodi keskenään. On surullista ajatella, että meitä suomalaisia kohtasi sellainen onnettomuus, että demokratia ajautui sisällissotaan.
Lohdullista on kuitenkin se, että demokratia auttoi Suomen pelastamaan itsensä. Ensimmäiset kunnallisvaalit pidettiin jo vuoden 1918 lopulla, vain puoli vuotta sodan päättymisen jälkeen. Valtuustoihin valittiin miehiä, jotka olivat vain hetki sitten yrittäneet tappaa toisensa.
Maaliskuussa 1919 järjestettiin eduskuntavaalit, joissa kaksi kolmasosaa äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Vasemmisto sai kahdeksankymmentä paikkaa kahdestasadasta.
Uusi eduskunta hyväksyi heinäkuussa 1919 tasavaltalaisen hallitusmuodon ja valitsi pari viikkoa myöhemmin hallitusmuodon kirjoittajan K. J. Ståhlbergin tasavallan presidentiksi.
"Ensimmäisen tasavallan presidentin vaali heinäkuussa 1919 oli taitekohta, johon sekasorron kausi päättyi ja josta alkoi yhteiskunnan uuden rauhallisen kehityksen kausi", Viljo Rasila arvioi.
Vaalissa sisällissodan rintamalinja murtui. Punaiset ja osa valkoisista tuki Ståhlbergia, osa valkoista Mannerheimia.
Sodan voittaja siirrettiin äänestyspäätöksellä kansakunnan reserviin, josta Mannerheim otettiin myöhemmin käyttöön, kun hänen aikansa taas tuli.
Viljo Rasila päättää kirjansa näin: "Tämä uusi kausi nojasi yleiseen äänioikeuteen, joka edellyttää hallinnolta jatkuvaa sovittelua. Siinä tosin pääluvun mukainen enemmistö ratkaisee ja vähemmistöön jäänyt voi olla tyytymätön ratkaisuun, mutta jokainen virhe voidaan myöhemmin korjata. Ääriryhmätkin saavat ajan mittaan sananvaltaa, jos niillä on asiallista sanottavaa. Uusi tasavalta oli syntynyt kivuliaasti, mutta juuri vallan tasajaon ansiosta siitä tuli kestävä."
Suomalaiset olivat tehneet pahan virheen, mutta osasivat ajan kanssa korjata sen.
Kirjoittaja on politiikan toimittaja, jolla on metsätila Viitasaarella.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
