Maatalousyrittäjäkin tarvitsee resilienssiä

Olavi Ala-Nissilän mielestä viljelijät tarvitsevat resilienssiä eli sitkoa, koska se auttaa selvitymään vaikeuksistä huolimatta eteenpäin. Kuva: Markku Vuorikari

Maailmanlaajuiset tapahtumat ja riskit ja kriisit tuntuvat arjessamme. Monia ne ahdistavat. Riskit ja kriisit koskevat niin yksittäistä kansalaista kuin yrityksiä ja valtioitakin.

Pohdimme runsas vuosi sitten riskejä ja kriisejä laajasti kirjassamme ”Globaalit riskit yritysten arjessa”, ST Akatemia, (Ala-Nissilä, Uotila, Wuoti). Totesimme, että maatalous­yrittäjät kohtaavat maailmanlaajuiset riskit työssään usein ensimmäisenä. Se on para­doksaalistakin sillä viljelijän resilienssi eli selviytymiskyky (sopeutumiskyky) voi nyt olla usein riittämätön.

Korona oli Suomessakin herätys. Venäjän hyökkäys oli shokki. Säiden ääri-ilmiöt ja muutokset huolettavat ja ovat nyt pysyvä ilmiö. Energian hinta on arvaamaton ja hallitsematon maahanmuutto on uhkana. Kyberuhat ovat todellisuutta. Euroopan Parlamentin selvityksessä löydettiin yli 30 merkittävää globaalia riskiä.

Monet riskit ja kriisit myös linkittyvät. Venäjän hyökkäys­sota luo energiakriisiä, ruokakriisiä ja pakolaiskriisin. Jotkut riskit ovat pysyviä kuten ilmaston ääri-ilmiöiden lisääntyminen. Talouskriisi taas on muiden riskien toteutumisen seurauksen läsnä ihmisten arjessa. Riskien toteutuminen on heikentänyt julkista taloutta merkittävästi.

Myös markkinoiden rahoit­tajien ja vakuutusyhtiöiden reaktiot kriiseissä voivat yllättää. Viljelijöiden kannalta muuttuvat EU-säädökset voivat olla riski toiminnalle. Lannoitteiden saatavuudesta on tullut riski.

Riskejä on aina ollut. Ne kuuluvat ihmisten elämään ja yritystoimintaan ja valtioiden toimintaan. Ne ovat aina olleet erityisesti myös viljelijän arjessa ja viljelijän taloudessa. Globalisaation myötä riskit ja toteutuneet kriisit ovat kasvaneet ja ovat selvästi vaikeimmin hallittavissa.

Riskejä voidaan ennakoida, tunnistaa ja hallita ja niihin voidaan varautua. Niistä voidaan ja pitää myös oppia. Tulevaisuuttakin voidaan ennakoida trendejä ja niin sanottuja heikkoja signaaleja seuraamalla. Puhutaan tulevaisuuden lukutaidosta. Riskit onkin tärkeä tunnistaa ja hallita. Erityisen tärkeä on kyky sietää muutoksia ja varautua niihin. Kaikki me tarvitsemme resilienssiä. Muun muassa vahva tase, toiminnan kannattavuus ja mahdollisuus ja taito reagoida nopeimpiin muutoksiin tuovat resilienssiä.

Jokainen voi varautua, mutta ilman valtion roolia ei pärjätä. Maan hallituksella on oma vastuunsa. Tarvitaan monia toimia energiakriisin, Suomen turvallisuuden, kyberuhkien, ruokaturvan ja ilmastonkin näkökulmasta. Suomi on tehnyt oman kansallisen riskiarvionsa, jota tarpeen mukaan päivitetään. Suomessa toimii hyvin huoltovarmuuskeskus. Kaikissa maissa sellaista ei ole.

Yritykset miettivät yhä enemmän tulevaisuutta. Ne tekevät riskeistä skenaarioita erilaisista mahdollisista asioiden kulusta ja swot-analyysejä eli miettivät vahvuuksiaan, heikkouksiaan, mahdollisuuksiaan ja uhkia kriisitilanteissa.

Myös maatalousyrittäjät miettivät erilaisia tulevan vuoden tai tulevaisuuden skenaarioita ja omia vahvuuk­siaan ja heikkouksiaan. Vilje­lijät ovat aina varautuneet, mutta huonot vuodet ja vähäiset puskurit ja säännelty maatalouspolitiikka rajoittavat mahdollisuuksia.

Resilienssistä on tullut muoti­sana. Joku on suomentanut resilienssin sanalla sisu. Ehkä paras käännös meidän kieleemme on sitko.

Myös maatalousyrittäjä voi tehdä oman resilienssisuunni­telmansa eli sitkosuunnitelmansa. Voi miettiä, miten minä jaksan, miten olen varautunut, mitkä ovat mahdollisuudet ja uhat ja puskurini. Voi vahvistaa omia vahvuuksiaan ja varautua heikkouksiin. Lähipiirin ja naapureiden kanssa voi yhdessäkin miettiä, miten vahvistamme sietokykyämme.

Esimerkiksi energian hintakriisiin moni varautuu nyt hankkimalla maalämpöä, aurinkopaneeleita tai klapeja ja säästämällä energiaa. Kyber­uhkiin voi varautua suojautumalla taikka vain vaihtamalla salasanoja. Markkinahäiriöt ja säädösmuutokset vaativat jatkuvaa seurantaa. Talouden ongelmiin voi varautua etu­käteen säästämällä, vaikka se ei ole helppoa. Voi laittaa vakuutukset kuntoon. Voi tehdä stressitestin siitä millaisilla tuloilla selviän lainamaksuista.

Oma resilienssisuunnitelma voi rauhoittaa mieltä ja on hyvää varautumista. Maatalous­yrittäjä voi tehdä resilienssisuunnitelmalla oman osansa. Valtion ja markkinoiden pitää tehdä oma osansa.

Aina on toivoa paremmasta ja aina voi varautua. Sitko eli resilienssi auttaa jaksamaan myös viljelijää eteenpäin. Se on samalla parasta turvaa meille muille ruokakriisin varalta.

Olavi Ala-Nissilä

Senior Advisor, valtiopäiväneuvos

entinen Euroopan Tilintarkastus­tuomioistuimen jäsen