Soiden ennallistaminen on vaihtoehto

Maaseudun Tulevaisuudessa ilmestyneessä artikkelissa (Ennallistettu suo päästää jopa 100 vuoden fosforit vuodessa, MT 18.9.) ennallistamisen vesistövaikutuksista annettiin liioiteltu kuva.

Niukkaravinteisten soiden ennallistamisen vesistövaikutukset ovat suhteellisen vähäisiä ja verrattavissa hakkuiden aiheuttamaan kuormaan. Tällaisia soita on suurin osa niistä noin miljoonasta hehtaarista, joilla metsätalouden jatkamisen arvioidaan olevan kannattamatonta. Niiden ennallistamisella on usein positiivinen vaikutus suon hiilitaseeseen, kun vanhan turpeen hajoaminen vähenee ja uuden kertyminen nopeutuu.

Samoin soille erikoistuneet kasvit sekä hyönteis- ja lintulajit hyötyvät niukkaravinteisten soiden ennallistamisesta.

On totta, että joidenkin rehevien, rautapitoista turvetta sisältävien soiden ennallistamisen on tutkimuksissa havaittu aiheuttavan huomattavat fosforin ja liukoisen orgaanisen hiilen vesistöpäästöt. Niillä tarvitaan erityisen tarkkaa suunnittelua ja mahdollisesti uudenlaisia ennallistamismenetelmiä kuormituksen vähentämiseksi.

Nämä suot ovat kuitenkin merkittävässä vähemmistössä Suomen suopinta-alasta ja ne ovat tyypillisesti pienialaisia. On myös huomattava, että ennallistamisen vesistövaikutukset ovat kertaluontoisia, kun taas metsätalouden vaikutukset jatkuvat kiertoaikojen yli.

Useimmilla soilla ennallistaminen on vesistökuormituksen kannalta lyhyellä aikavälillä samanarvoinen vaihtoehto hakkuiden kanssa, pitkällä aikavälillä aina paljon parempi vaihtoehto metsätalouden jatkamiselle ja soiden ekologisen tilan kannalta aina paras vaihtoehto.