Lusikka kupissa
Kolumni
Kristiina hurmerinta
Ihmekone jauhoi pavut suoraan suodatinkahvaan ja uuttolämpötilaa seurattiin mittarista.
iinä olisi nyt maistamisen aihetta, sanoi veljenpoika ja latasi keittiön pöydälle kahvipusseja. ”Papuina?” ihmettelin.
”Takakontista löytyy pelit ja pensselit”, hän tuumasi, veti pipon syvään silmille ja pyyhälsi pyryyn.
Paketista kuoriutui hyvin sisäänajettu espressokeitin. ”Kahvimaailman Rolls Royce”, hän kehaisi ja alkoi viritellä pistokkeita seinään.
Oli painemittaria ja vipukytkimiä ynnä muita vempaimia kuin herra Pii Poon härveleissä.
Ulkona pyrytti kolmatta päivää. Talitinttipariskunta otti fiiliksiä talista.
”Monimutkaista”, tuhahti mieheni ja pisti presidentit tippumaan omaan brauniinsa.
Kahvipruuvissamme oli kolme erikoiskahvia.
”Kotimainen paahtimo”, valisti tyttäreni lukiessaan tekstiä.
”Pavut tulevat suoraan papuviljelijöiltä Reilun kaupan periaatteella”, tuumasi velipoika.
”Hieno plussa”, totesin.
Alkuun maisteltiin Brazil Bourbon Cachoeiraa. ”Kuin tummaa täyteläistä suklaata, karamellinmakua”, todettiin.
”Nappiin osui, niin piti ollakin”, veljenpoika riemuitsi.
Pitkä jälkimaku vei tropiikkiin. ”Köyhän miehen päiväntasaajatrippi”, naurettiin.
Illalliselle tujautimme uudet annokset kahvisorbettia varten. Intian Balmaadi Estate osoittautui tummapaahtoiseksi kahviksi, jonka bouqueessa saattoi maistaa häivähdyksen jasmiinia ja ehkä aavistuksen intialaista hunajaa.
Kahvipruuvi laittoi veret kiertämään. Pienenpienet kupilliset kolmea eri laatua oli ehkä liikaa teeihmiselle, mutta näytti maistuvan kaffeporukalle.
Jos juo litran suodatinkahvia päivässä saa taatusti vatsahapot sekaisin.
”Vanha kahvi kaunistaa”, tapaa mieheni sanoa ja lipittelee tuntitolkulla seisonutta suodatinkahviaan.
Kympillä saa 150 grammaa tätä erikoiskahvia. Kallista? Kyllä. Mutta eipähän tule latkittua kaiken päivää.
Itselläni on vanha italialainen keitin, jonka uumenista purskahtaa ihan yhtä hyvää kahvia kuin viimeisen päälle viritellystä tonnin La Pavoni -espressokoneesta.
”Makuasia”, totesi veljenpoika diplomaattisesti.
”Kyllä pitää sanoa, että on kahvissa makua”, tunnusti mieheni jo toisen kahvilaadun jälkeen.
Monet ovat kaffin tiet. Se on herkkua niin tulikuumana kuin jääkylmänäkin.
Keittiössä puuhaava kokkilauma sai aikaan suloisen sopan. Espressoon sekoitettiin sokeria, pari ruokalusikallista kahvilikööriä. Veljenpojan mieltymysten mukaan lisättiin vielä appelsiinin kuorta.
Sitten pakastimeen ja a vot. ”Täydellistä”, huokasi tyttäreni.
”Vaivan väärtti”, sanoi mieheni rapisuttaessaan ruskeaa kristallia suussaan.
”Minä sanoisin tätä lähes puhdasveriseksi granitaksi”, tuumasi veljeni.
Sorbeeta tai granitaa – herkullisia sukulaisia ovat kuitenkin keskenään.
Suomalaiset ovat nautiskelleet kahvia reilut parisataa vuotta. On valutettu tassille. Ryystetty sokeripalan läpi. Lirautettu joukkoon jopa väkeviä. Vieläkin kahvi kohoaa etusivun uutiseksi. Varsinaisen skandaalin kahvikupissa aiheutti puhemiehen puoliso vuosikymmenen viimeisillä Linnankutsuilla.
”Otti kotoisasti tulevassa Linnassaan”, totesi eräs poliitikko.
”Onneksi ei topannu tai näperrelly pullamuussia”, lisäsi toinen koiranleuka.
Tapansa kaikilla. Lukihan aikoinaan Tampereen Kauppahallin seinässäkin: ”Saa juara tassilta.”
Kristiina Hurme-
rinta on teatterintekijä Konnevedeltä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
