Yliö: Suomen nautakarjatilat tuottavat ruokaa kestävästi - nautasektorilla on vahvuuksia vastata kasvavaan globaaliin kysyntään
Hiilineutraalius on saanut paljon huomiota, mutta kestävyydessä on kyse paljon laajemmasta kokonaisuudesta. Kestävyysvaikutusten lisäksi vakaa kotimainen elintarvikesektori vahvistaa kansantaloutta ja kansallista ruokaturvaa kriisien ja häiriöiden varalta.
Kokoamme suurempaa vaikutusta saamme aikaan tarjoamalla kestävästi tuotettuja elintarvikkeita maailman lisääntyvälle väestölle, muistuttavat kirjoittajat. Kuva: Jaana KankaanpääMaailman väestö kasvaa vauhdilla ja ruokahuollon haaste sen myötä. Samaan aikaan ruoantuotanto vaikeutuu ilmastomuutoksen ja sään ääri-ilmiöiden takia. Tuotannon edellytykset eri alueilla eriytyvät huolestuttavasti, mutta maailman ruokahuollon kestävä toiminta pitäisi pystyä varmistamaan.
Riittävä ruoka on maailman geopoliittisen vakauden perusehtoja, mutta maapallon tulevaisuuden, hyvinvoinnin ja ilmastomuutoksen hillinnän kannalta ei ole samantekevää, millä alueilla ja minkälaisin paikallisin ja globaalein vaikutuksin sitä tuotetaan.
Hiilineutraalius on saanut paljon huomiota, mutta kestävyydessä on kyse paljon laajemmasta kokonaisuudesta.
Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on osa ekologista kestävyyttä, joka pitää sisällään myös muita ympäristöön vaikuttavia tekijöitä kuten vesistöjen ravinnekuormitus, veden saatavuus ja kestävä käyttö sekä luonnon monimuotoisuus sisältäen kasvi- ja eläingeenivarat, erilaiset ekosysteemit ja maaseutumaiseman moninaisuus. Ekologiset näkökulmat muodostavat yhden kestävyyden ulottuvuuden taloudellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden ohella.
Ekologisten vaikutusten vertailtavuus eri alueiden tai maiden kesken on avainedellytys maailmanlaajuisen ruoantuotannon kestävyyden parantamiselle. Etenkin ruoantuotannon hiilipäästöistä kaivataan kansainvälisesti hyväksyttyjen standardien mukaisia, kattavia vertailulaskelmia. Yksittäisten maiden eri tavoin toteutetuista laskelmista ei ole hyötyä globaalitason näkökulmasta.
Suomen vesivarat ovat hyvät ja alhainen eläintiheys vähentää suoria ympäristövaikutuksia sekä eläintautipainetta.
Kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtyminen on länsimaissa alkanut, mutta edennyt hitaasti, eikä näy vielä maailman kulutustilastoissa. Eläinperäisen valkuaisen osuus maailman väestön valkuaissaannissa on kasvanut 36,5 prosentista 39,3 prosenttiin 2000-luvulla.
Kasvu on ollut nopeinta Aasiassa ja Etelä-Amerikassa eli mantereilla, joissa myös väestö edelleen kasvaa. Vaikka kehittyneissä maissa kuluttajat vähentävätkin perustelluista syistä korkeaa eläinperäisen valkuaisen kulutustaan, kehittyvien maiden väestö- ja kulutusrakenneodotukset osoittavat eläinperäisten tuotteiden merkityksen maailman ruokahuollossa jatkuvan ja jopa kasvavan.
Suomen nautasektorilla on paljon vahvuuksia vastata kasvavaan globaaliin kysyntään. Ajankohtainen esimerkki on vasta hyväksytyn EU:n metsäkatodirektiivin hengessä soijapohjaisista rehuista luopuminen nautojen ruokinnassa. Tämä maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen käytäntö on Suomessa saavutettu elinkeinon omalla päätöksellä.
Lisäksi lypsykarjamme on perinnölliseltä tasoltaan maailman huippua tuottavuuden ja terveyden kokonaisvaltaisesti huomioivan jalostuksen ansiosta. Tiivis kytkös maidon ja naudanlihan tuotannon välillä pienentää haitallisia ympäristövaikutuksia eriytyneeseen tuotantoon verrattuna.
Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi on tehty paljon työtä, mutta ponnistuksia on jatkettava.
Suomen vesivarat ovat hyvät ja alhainen eläintiheys vähentää suoria ympäristövaikutuksia sekä eläintautipainetta.
Nurmeen perustuva ja erilaisia sivuvirtoja hyödyntävä ruokinta mahdollistaa ruoantuotannon ihmisille soveltumattomista raaka-aineista ja alueilla, joilla suoraan ihmis- ravinnoksi käytettävien kasvien viljely ei ole kilpailukykyistä. Tämä tasapainottaa Etelä- ja Länsi-Suomeen painottuvaa ruoantuotantoamme edistäen Suomen ruokahuollon riskienhallintaa ja vahvistaen alueellista elinkeinorakennetta, mikä parantaa samalla kestävyyden sosiaalista ulottuvuutta.
Suomen nautasektorilla on myös kehitettäviä puolia. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi on tehty paljon työtä, mutta ponnistuksia on jatkettava. Muita kehityskohteita ovat muun muassa maito- ja naudanlihasektorin kannattavuus ja taloudellinen kilpailukyky, eläinten hyvinvoinnin entistä parempi huomiointi muun muassa laidunnusta lisäämällä sekä kiertotalouden vahvistaminen.
Suomi voi edistää globaalin ruokahuollon kestävyyttä esimerkiksi kulutustottumuksia muuttamalla, mutta kokoamme suurempaa vaikutusta saamme aikaan tarjoamalla kestävästi tuotettuja elintarvikkeita maailman lisääntyvälle väestölle. Tässä on hyvin tilaa niin uudenlaisille innovatiivisille kasviperäisille kuin perinteisille, kestävästi tuotetuille eläinperäisille elintarvikkeille.
Vaikka Suomen osuus maailman mittakaavassa on pieni, kestävyysvaikutusten lisäksi vakaa kotimainen elintarvikesektori vahvistaa kansantaloutta ja kansallista ruokaturvaa kriisien ja häiriöiden varalta.
Nautasynteesi on vuoden alussa julkaistu Luonnonvarakeskuksen laajan tutkijakonsortion kokoama poikkitieteellinen tarkastelu Suomen nautasektorin kestävyydestä.
Csaba Jansik
erikoistutkija
Marketta Rinne
tutkimusprofessori
Luonnonvarakeskus
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
