Arjen luksusta

Suomalaisten kansallisruoka ei ole peruna ja silakat, vaan lihakeitto. Sitä nimittäin tarjottiin eri muodoissaan – hirvikeittona, jauhelihasoppana, juustoisena, limppien kera ja ilman –lähiruokaviestin lounailla ja päivällisillä neljän päivän aikana seitsemän kertaa.

Eikä siinä mitään, sillä keitto oli joka kerta hyvää, olipa se sitten Kyyjärven kouluruokalassa keitettyä tai Forssan torilla isosta soppatykistä ammennettua. Se oli valmistettu paikkakunnan omista juureksista ja suomalaisesta lihasta ja hämmennetty hellyydellä hyvän asian puolesta.

Lähiruokaviestiä pyöräiltiin viime viikolla viidettä kertaa halki Suomen. Ideana oli viedä päättäjille ja medialle sanomaa siitä, että julkisissa ruokahankinnoissa, siis koulujen, päiväkotien, sairaaloiden ja vanhustentalojen keittiöissä, kannattaa suosia mahdollisimman lähellä tuotettua, tuoretta ja sesonginmukaista ruokaa.

Eli että elokuussa päiväkotilasten jälkiruokana ei tarjota mangokiisseliä vaan marjakeittoa. Eikä lounaslistalla ole pangasiusfilettä, joka saapuu ruokalaan jostain kaukaa Aasiasta, vaan keittolassa paistetaan lähijärvestä kalastettua kuhaa.

Tämän luulisi olevan selvää, vaan ei ole. Raaka-aineita kilpailutetaan hankintarenkaiden avulla, määrät ovat suuria, ja hinta sanelee ratkaisut. Ruoka valmistetaan isoissa tehtaissa, ja keittiöiden ammattitaitoa on osata avata pusseja ja kuumentaa ruoka tarjolle.

Ongelmia on myös toisessa päässä. Tuottajien yhteistyö ei toimi, eikä tavaraa saada riittävästi ja sovittuun aikaan keittiöihin. Tiukka lainsäädäntö saattaa estää tuotteen myynnin suoraan oman kunnan laitoksiin.

Perimmäinen vastuu lähiruuan suosimisesta on kuntapäättäjillä. Jos kunnan strategiassa ei linjata, että lähi- ja luomuruokaa on suosittava aina kun mahdollista, niin emännällä ei ole selkänojaa valita kalliimpaa vaihtoehtoa, vaikka se täyttäisikin hankintaehdot.

Päättäjien on pantava perälauta, kuulutti kansanedustaja Anne Kalmari lähettäessään viestiä eteenpäin Kannonkoskelta.

Käytännössä hankintakriteeriksi voidaan laittaa esimerkiksi se, kauanko perunan kuorimisesta saa olla aikaa ennen kuin se käytetään kouluruokalassa. Tai pyydetään tarjousta marjoista, joita ei tarvitse kuumentaa ennen käyttöä. Näin kisasta karsiutuvat puolalaiset vakuumiperunat ja pakastevadelmat.

Vaikka lähiraaka-aineet saattavat maksaa enemmän kuin kaukaa tuodut, raha palautuu alueelle työllisyytenä ja terveellisyytenä. Työllisyysvaikutuksen saattoi viestillä myös itse kokea. Pyörä huojahti moneen kertaan, kun ohitse huristivat eläinkuljetusautot, liharekat, maitoautot ja traktrorit.

MTK on määritellyt lähiruuan. Sen mukaan lähiruoka on tuoretta, mahdollisimman lähellä tuotettua suomalaista ruokaa, jonka alkuperä, tuottaja ja valmistaja tiedetään.

Jonkun mielestä määritelmä on liian laaja, mutta minusta siinä sanotaan oleellinen. Suomessa tuotettua, mutta mahdollisimman lähellä. Virolainen juusto ei ole lähiruokaa Helsingissä, vaikka se tulee ehkä lähempää kuin suomalainen juusto.

Lähiruokaviestiä pyöräillessä saimme herkutella muullakin kuin lihakeitolla. Matkan varrella tuottajat ja pienet elintarvikejalostajat tarjosivat milloin raikasta marjamehua ja riistalihapullia, milloin kahvia, kropsua ja mansikkahilloa. Karvian kakon päälle voideltiin itse kirnuttua voita, ja forssalaiset ruisleipäpalat oli päällystetty kalatahnalla suussasulaviksi hiukopaloiksi.

Keski-Suomen etapilla kuultiin, että syvällä maaseudulla ei voi tilata pitsataksia, mutta sen sijaan lauantaisin kotiovilla kiertelee savulohiauto.

Lähiruoka on arjen luksusta, määritteli presidentti Tarja Halonen, kun viesti vetoomuksineen perjantaina saapui hänelle. Sitä se on ja siihen soisi meillä kaikilla olevan varaa.