Hanttihommat päihittävät koulun

Mielipide

5.8.201502:00

Kolumni

Hanna Lensu

Nuori, vietitkö kesäsi siivoten, ruohoa leikaten, marjoja poimien tai lapsenpiikana, vaikka toisenlaiset hommat olisivat kiinnostaneet enemmän? Onneksi olkoon! Kesäpestisi kokemuksista voi hyvinkin olla sinulle enemmän hyötyä kuin koko tulevan kouluvuoden opeista.

Opit tekemään itse päätöksiä. Jouduit selvittämään ja sopimaan asioita työkavereiden tai pomon kanssa. Huomasit, että sinuun luotetaan, kunhan hoidat askareesi hyvin. Tulit sovittuna aikana töihin ja käyttäydyit asiallisesti. Teit virheitä, mikä oli loistava juttu, koska niistä ihminen oppii parhaiten.

Voit marssia kouluun menestyjän elkein. Olet juuri kehittänyt sellaisia taitoja, joita harva oppii vain koulun penkkiä kuluttamalla.

Seuraan sivusta puoliksi iloiten ja puoliksi harmistuksella sellaisia koulutien kulkijoita, joista näkee jo kilometrin päähän, etteivät koulun funktiot ja sijamuodot kerta kaikkiaan nappaa.

Iloiten siinä tapauksessa, jos lapsella tai nuorella on into johonkin toiseen asiaan tai toisenlaiseen tekemiseen, jota ei nyt vain koulussa lainkaan ole tarjolla. Ainakin kaivinkone- ja traktorimiehiä sekä urheilijoita on tullut vastaan.

Harmistuksella joka kerta sen vuoksi, että koulun menestysmittarit pyrkivät lannistamaan heti alkuunsa ne lapset, joille perinteinen pänttääminen on vaikeaa. Tällaisille oppilaille koulunkäynti on pahimmillaan tervanjuontia, joka vie itsetunnon ja uskon omiin kykyihin.

Tervanjuojalle on riemastuttava kokemus päästä töihin ja huomata, ettei onnistuminen olekaan numeroista kiinni. Vähintään yhtä tarpeellista työkokemus on kellokkaille, jotka ovat oppineet luovimaan koulussa hyvän muistinsa avulla ja harvoin ovat joutuneet kokemaan epäonnistumisia.

Kouluissa osataan erinomaisesti opettaa tietoja, mutta silti valmistuneet nuoret eivät työnantajien mielestä oikein riittävästi pärjää. Samaa mieltä ovat opiskelijatkin. Työelämässä tarvittavista henkisistä taidoista on pulaa.

”Tutkimusten mukaan oppilaitosten metsäaineiden opetukseen ollaan varsin tyytyväisiä, mutta työelämätaitoja valmistuneet eivät koe juurikaan saaneensa opinnoista”, raportoi Työtehoseura metsäkonealasta viime keväänä.

Nopea päätöksentekokyky, vahvat vuorovaikutustaidot, vastuunotto omasta työstä. Näitä ilman ei metsäkonekuskikaan savotalla pärjää.

Tässä kohdassa opettajalukijat varmasti repivät jo tukkaa päästään. Juuri samoja taitoja kaivataan koulussakin, ihan ensimmäisestä luokasta lähtien.

Mutta miksi vuorovaikutustaitojen ja vastuunoton, jopa käyttäytymisen oppiminen tapahtuu huomattavasti tehokkaammin käytännön työssä kuin koulussa? Onko koulun fokus oikeassa kohdassa? Vahvimmat jäljet taitavat johtaa – kuten tavallista – takaisin sylttytehtaalle eli koteihin.

Nykyvanhemmat paapovat liikaa ja vaativat liian vähän. Se on karhunpalvelus lapsille, sillä aikuisten maailmassa ei velttoilu vetele. Työelämässä pomo ei kulje kenenkään perässä hoitamassa puolitiehen jääneitä hommia loppuun tai lohduta, että "yritit sentään".

Maailma on tyly paikka. Siihen tosiasiaan on terveellistä tottua sopivalla annostuksella jo lapsena, sekä kotona että koulussa.