Halpuuttaminen vaarantaa kokonaisturvallisuuden

Winland-hanke (winlandtutkimus.fi) on Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama hanke, joka tarkastelee Suomen energia-, ruoka- ja vesiturvallisuutta tutkimuksen ja tulevaisuusskenaarioiden avulla.

Tutkimuskatsauksessa todetaan, että kokonais­turvallisuuden tarkastelu edellyttää kokonaisvaltaista ja systeemistä (tavoitteellinen yhteistyö, jolla saadaan tuloksia aikaan) ajattelua. Mikäli ajattelu ei täytä näitä kriteerejä ja optimoidaan vain jotain osa-aluetta kiinnittämättä huomiota sivu­vaikutuksiin, kokonais­turvallisuuden toteutuminen vaarantuu ja ongelma­kohdat jäävät huomioi­matta.

Winland-hanke tarkastelee erityisesti eri toimijoiden välisen yhteistyön perustana olevaa resilienssiä (toimintakyky vaikeissa tilanteissa, selviämishalu, sinnikkyys, toipuminen). Resilienssille on ominaista, että sitä on tarkasteltava ja siihen vaikuttavat toimenpiteet tulee suunnitella sekä lyhyellä että pitkällä aikajänteellä.

Resilienssin ja kokonaisturvallisuuden kannalta pahin vaihtoehto on, että jonkin yhteiskunnan kannalta tärkeän prosessin yksi osapuoli keskittyy omien tavoitteiden lyhyen aikavälin optimointiin muiden kustannuksella.

Erityisesti tämän tyyppiset tilanteet korostuvat ruoka­ketjussa, jossa ketjun epätasapaino mahdollistaa lyhyt­näköisen toiminnan keskittyneen valta-aseman avulla.

Winland-hankkeen laatimilla tulevaisuuskuvilla on luotu tietoisuutta pitkän aikavälin muutostekijöistä ja uhkista, jotka eivät näy organisaatioiden päivittäisessä toiminnassa. Tulevaisuuskuvat antavat mahdollisuuden testata yhteiskunnan resilienssiä erilaisissa tulevaisuuden olosuhteissa.

Hanke on laatinut niin sanotut Failand-tulevaisuuskuvat, jossa ruoka on yhtenä tekijänä.

Keskeisiä kriittisiä tekijöitä ruoan osalta ovat globaalit ruokakriisit, ilmastonmuutos, elintarvikeketjun vastuullisuus, keskitetyn tuotanto- ja jakelujärjestelmän haavoittuvuus, suomalaisen ruuantuotannon ja -jalostuksen ylläpitomahdollisuudet, eri­arvoistuminen, huoltovarmuus sekä ruoanjalostus- ja jakelukapasiteetin varmistaminen.

YK:n elintarvike- ja maatalous­järjestön FAO:n mukaan ruokaturvaan kuuluvat ruuan määrä ja saatavuus, ruuan hankintamahdollisuudet, tarjonnan jatkuvuus sekä ruuan hyödyntäminen.

Suomen ruokaturvan heikkouksiksi Winland-hanke listaa muun muassa pohjoisen ja eristyneen sijainnin, riippuvuuden tuontipanoksista, kotimaisen ruoantuotannon kannattavuushaasteet ja arvostuksen laskun sekä liika­kulutuksen ja hävikin.

Winland-hankkeen tulokset vahvistavat suomalaisen elintarvikeketjun ongelmat. S-ryhmän halpuuttamiskampanja täyttää kokonaisturvallisuutta ja resilienssiä murentavat tunnusmerkit. Suomalainen kilpailulainsäädäntö mahdollistaa myös asianomaisten viran­omaisten saman­suuntaisen toiminnan.

Halpuuttaminen on esimerkki yhteiskunnan kannalta elintärkeän ketjun yhden toimijan harjoittamasta osaoptimoinnista muun ketjun kustannuksella.

Kovassa kilpailu­tilanteessa muut kauppaketjut joutuvat seuraamaan perästä, jolloin ne ruokkivat tätä negatiivista kierrettä.

Myös Jyväskylän yliopiston Food System Studies -tutkimusryhmän tutkimus toteaa, että halvempi ruoka tai ruuan halpuutus ei paranna ruoka­turvaa pitkällä aikavälillä kestävästi, koska alkutuottajan ja elintarvikealan pk-yritysten toimintaedellytykset saattavat heikentyä.

Food System Studies -tutkimus vahvistaa halpuuttamisen toisen keskeisen ongelman. Halpuuttamisessa keskitytään ainoastaan kysyntään ja unohdetaan tarjonnan jatkuvuus, joka on FAO:n määrittelemän ruokaturvan keskeinen elementti.

Tilannetta pahentaa edelleen kaupan harjoittama kysynnän manipulointi sen kohdentaessa halpuuttamisen vain tiettyihin tarkasti valikoituihin tuotteisiin.

Halpuuttamisen keskeisin ongelma on illuusio halvasta ruuasta. Halpaa ruokaa ei ole olemassa eikä tule koskaan olemaan. Ruuasta ei tee halpaa se, että sitä myydään halvalla.

Halvalla myytävän ruua­n todelliset kustannukset maksaa ympäristö, eläimet, työntekijät, maatalous­yrittäjät, elin­tarvikkeen jalostajat ja globaalilla tasolla erityi­sesti maail­man köyhimmät ja heikoimmat. Halvalla myytävä ruoka on este kokonais­valtaisen ja kestävän ruoka­järjestelmän rakentamiselle.

Jokaisessa maassa tulee olla oma toimiva ruoka­järjestelmä. Toimivan ruoka­järjestelmän perusta on kannattava maatalous­tuotanto ja sen päälle rakentuva systeemisesti toimiva elintarvike­ketju.

Meillä suomalaisillakaan ei ole oikeutta syödä toisten, meitä köyhempien pöydästä.