Vähemmän visiota – enemmän Casiota

Liikennepolitiikassa on vaalien alla käynnissä kilpalaulanta uusien miljardihankkeiden kesken. Hanketavoitteita ”meikataan” rahoittajia varten älyllä, työvoiman saatavuudella ja hiilineutraalisuudella.

Mainostoimistot ja konsultit lienevät ainoat toimijat, jotka asetelmasta varmuudella hyötyvät.

Visioita riittää, mutta kuka huolehtisi taskulaskinpuolesta? Entä koko maan liikennejärjestelmän kehityksen näkökulmasta?

Seuraavalta eduskunnalta ja hallitukselta on löydyttävä jalat maassa olevaa arkirealismia liikennerahoituksen kohdentamiseen

Rahaa on tunnetusti niukasti, eivätkä hankeyhtiöt ole mikään automaattinen ratkaisu haasteisiin. Veronmaksajien eli valtion kukkaroa tarvitaan aina.

Uusia rahoitusmuotoja on kuitenkin hyvä ennakkoluulottomasti arvioida.

Pelkästään olemassa olevan väyläverkon korjausvelka on miljardeja. Nykyisellä maantie- ja rataverkolla voidaankin tehdä paljon kustannustehokkaita ja vaikuttavia toimia. Näistä hankkeista on aloitettava.

Sen jälkeen on katsottava huolella ne uudet satsaukset, jotka tarvitaan elinkeinoelämän ja alueiden kilpailukyvyn sekä liikenneturvallisuuden ja työmatkaliikenteen kehittämiseksi ja hiilipäästöjen minimoimiseksi.