Yliö: Osuustoiminta tarjoaa yhteisen toimintamallin ketään syrjimättä

Osuustoiminnallisten yritysten tienvarsimainos. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen

Aate määritellään toiminnan tavoitteita ja toimintamuotoja ohjaavaksi sisäisesti erittäin loogiseksi ajatusrakennelmaksi, joka eri puolilla innostaa ihmisiä toimimaan sitoutuneesti ja samansuuntaisesti. Määritelmä sopii hyvin osuustoimintaan, joka on ollut sekä taloudellinen että yhteiskunnallinen liike. Tosin jälkimmäinen tavoite on nykyisin jäänyt kovasti vain taka-alalle. Se olikin yksi motiivi, miksi eläkkeelle siirryttyäni kiinnostuin tutkimaan liikkeen historiaa.

Julkaisin jouluksi 2023 noin 400-sivuisen kirjan osuustoiminta-aatteen kehityksestä sen tunnetuimpien pioneerien kautta. Heitä ovat Hedvig ja Hannes Gebhard, Väinö Tanner, J.K. Paasikivi, Kyösti Kallio ja Yrjö Kallinen. Joukon keskinäinen vuorovaikutus oli erityisen kiinnostavaa seurattavaa.

Eräs lukijani kommentoi, että eihän aate nykyisin ihmisiä kiinnosta, kun sitä ei bisneksen teossa enää tarvita. Johtajat ovat tulleet korkeakouluista, joissa osuustoimintaa ei juuri ole opetettu. Silloin aate on yhtä turha kuin ohjesääntö sotaväessä. Ideologiat vain tuppaavat johtamaan jyrkentyvään vastakkainasetteluun ja kompromissihaluttomuuteen. Se on tuhoisaa. Yhdysvalloissakin monenlainen aatteellisuus on nyt joutunut jyrän alle.

Näkemys on perusteltu ja ajankohtainen. Mutta demokratian kannalta tilanne on hyvin vaarallinen. Myös osuustoiminta sisältää Ranskan vallankumouksen tavoitteet, vapauden, veljeyden ja tasa-arvon, jotka ovat kestäneet. Osuuskunnissa niihin liitetään myös omatoimisuus, omavastuisuus, oikeudenmukaisuus ja muista ihmisistä välittäminen, solidaarisuus.

Jäsenyys perustuu vapaaehtoisuuteen ja osuuskunnat toimivat valtiosta riippumattomina; Itä-Euroopassa sosialismin aikana ne eivät toteutuneet. Vuodesta 1995 alkaen mukaan liitettiin myös tärkeä vastuu oman toimintaympäristön kehityksestä.

Kansainvälisen osuustoimintaliiton (ICA) periaatteiden tarkistuskierros ei viime vuonna tuonut merkittävää uutta lisää.

Osuustoiminta tarjoaa yhteisen toimintamallin periaatteessa ketään syrjimättä.

Toiminnan rajaaminen tietylle alalle tapahtuu laadittaessa osuuskunnalle sääntöjä. Esimerkiksi osuusmeijereiden perustana on jäsenten oma karja ja maatila sillä alueella, josta maito kerätään.

Suomessa jaottelu on vakiintunut tuottaja-, kuluttaja- ja palveluosuustoimintaan.

Osuuspankit ja keskinäinen vakuutus luetaan palveluosuustoimintaan, samoin suuri osa uusista pienosuuskunnista. Osuuskauppojen lisäksi myös vesi-, sähkö-, asunto- ja tietoliikennealan yritykset ovat kuluttajaosuuskuntia.

Osuuskunta on luonteeltaan henkilöyhteisö ja osakeyhtiö pääomayhteisö. Erot omistuspohjassa heijastuvat päätösvallasta aina jäsenten palkitsemiseen, kuten bonuksiin tai tilityshintoihin asti.

Suomalaisten aineellinen hyvinvointi on nykyisin monin verroin parempi kuin liikkeen alkuvuosikymmeninä. Materiaalinen onnistuminen on ollut parempi kuin mistä osuustoiminnan pioneerit uskalsivat haaveilla.

Mutta tärkein kysymys uhkaa jäädä piiloon: kuinka ihmiset todella voivat? Henkinen hyvinvointi on ratkaiseva esimerkiksi monille nuorille, jotka epäröivät koulutuksessa ja perheen perustamisessa. Osuustoiminta voisi eri puolilla tehdä paljon sen hyväksi.

Nykyisin ihannoitu kova kilpailu on kuluttajien etu, mutta kaikkeen se ei sovi. Heikommat ja vähemmistöön jääneet ihmiset joutuvat usein sorretuiksi. Amerikassa intiaanit joutuvat vieläkin taistelemaan oikeuksistaan ja maistaan.

Taloudellisesti heikossa ja lakkoherkässä Suomessa henkinen tase näyttää heikentyneen ja vastakkainasettelut jyrkentyneen. Moni kokee ilmapiirin jopa lamaannuttavaksi. Onko myös maaseudun aiempi vahva luottamus toisiin ihmisiin pakostakin liudentumassa?

Ennen sotia suomalainen osuustoiminta oli välillä kahtia jakautuneenakin vaikuttava kansanliike. Pellervolaiset Kallio ja Paasikivi sekä E-liikkeen Tanner olivat hyvin keskeisesti pelastamassa Suomen itsenäisyyttä.

Puolet Suomen aiemmista presidenteistä on ollut osuustoimintavaikuttajia.

Osuustoimintayrityksissä kannattaisi ajatella eurotaseen rinnalle myös toinen tase, jäsenistön henkinen tase. Se voi jatkossa osoittautua vastuullisuuttakin tärkeämmäksi. Aatteessa ja yritystoiminnassa luottamus itseensä ja omiin kavereihinsa on pohjimmaisena.

Lopuksi kannattaa kiinnittää huomio liiketoiminnan sulavaan käytäntöön: ”Toimiva omistajuus on yritysmuotoa tärkeämpi menestystekijä”, totesi Nobel-palkittu talousprofessori Bengt Holmström MIT-yliopistosta.

Mauno-Markus Karjalainen

vapaa toimittaja ja kirjailija