Metsätalous ei ole enää yritystoimintaa

Metsätalous ei ole enää kannattavaa yritystoimintaa, siitä on tullut omistamista. Tämän tilanteen juuret johtavat menneisyyteen, aikaan jolloin maanhankintalaki purettiin.

Maanhankintalain tarkoitus oli suojata seutukunnan maanomistajia muualta tulevilta sijoittajilta. Pyrkimyksenä oli luoda paikallisille ihmisille työpaikkoja ja lisätuloja myös maanviljelijöille.

Vapaaseen markkinatalouteen siirryttäessä myytävänä olevat metsätilat ovat siirtyneet pääasiassa maakunnan rahakkaille sijoittajille ja erilaisille sijoitusrahastoille. Omistus ei ole millään tavalla sidottu paikkakunnalla asumiseen, eivätkä tiloista saatava verotulo kosketa paikallista kuntataloutta.

Hyvistä metsätiloista käydään lainausmerkeissä huutokauppaa; tarjoushinnat ylittävät tänä päivänä huomattavasti pyydetyn hintatason. Hintojen noususta johtuen metsätalouden tuotto on jäänyt näillä äskettäin hankituilla metsätiloilla metsäsijoittaja Jyrki Ketolan mukaan kolmeen prosenttiin.

Finanssivalvonta ei arvosta metsätiloja lainan vakuutena, mikä on johtanut siihen, etteivät paikallispankit uskalla rahoittaa tilakauppoja. Ostaja tarvitsee vähintään 50 prosentin omarahoituksen, joka karsii markkinoilta perinteiset metsätilalliset.

Hallitus pyrkii perintöverouudistuksella lisäämään metsätilojen sukupolvenvaihdoksia. Tämä on mielestäni pelkkää kosmetiikkaa, sillä näillä toimenpiteillä eivät metsäkiinteistöjen tilakoot tule kasvamaan.

Myöskään ei ole voitu tilastollisesti osoittaa, että nuoret olisivat halukkaampia myymään metsää kuin vanhemmat sukupolvet, varsinkaan sen jälkeen, kun lainat ja perintöverot ovat tulleet maksetuiksi.

Valtiovallan taholta olisi tehokkaampaa toimia lainan takaajana metsätilakaupoissa kuin antaa perintöveroalennuksia. Tämä toimenpide ei ole riskitön, mutta uskon sen olevan valtiolle halvempi ratkaisu kuin perintöveron alentaminen.