Yliö: Elinkeinorakenteen muutokset tuovat kuntiin uudenlaista asuntokysyntää – riittävätkö kuntien eväät vastata siihen?

Uusia taloja rakenteilla. Kuvituskuva. Kuva: Petteri Kivimäki

Kun suuri investointi tuo kuntaan nopeasti uusia työpaikkoja, heikko asuntotarjonta voi koitua esteeksi työvoiman saatavuudelle. Valtion vetäytyminen taka-alalle kasvattaa kuntien asuntopoliittista painoarvoa. Onko kunnilla riittävät keinot asumisen kehittämiseen uudessa tilanteessa?

Nykyinen tuotannon rakennemuutos, jossa fossiiliton energia on keskeinen ajuri, vaikuttaa vääjäämättä investointeihin ja työmarkkinoihin. Elinkeinorakenteen murrosvaiheessa kytkös työvoiman saatavuuden ja asuntotarjonnan välillä korostuu tavallistakin voimakkaammin. Hyvä esimerkki tästä on Arava-järjestelmä, joka synnytettiin vastaamaan teollistuvan ja kaupungistuvan Suomen asuntopulaan.

Vihreän siirtymän investoinneista odotetaan pelastusrengasta Suomen talouden pitkään jatkuneeseen matalasuhdanteeseen.

Osa vihreän siirtymän investoinneista on toimintaa, joka edellyttää suurta pinta-alaa ja varoetäisyyksiä. Osa taas voisi hyötyä jo olemassa olevista teollisuusalueista, jotka eivät enää vastaa siellä aiemmin sijainneiden toimintojen tarpeisiin.

Tällä hetkellä monet suurista teollisuusinvestoinneista kohdistuvatkin suurimpien kaupunkien ulkopuolelle. Ohjelmistoyhtiö Google suunnittelee rakentavansa palvelinkeskukset Kajaaniin ja Muhokselle. Inkooseen kaavaillaan terästehdasta, Haminaan akkumateriaalitehdasta ja Kotkaan on suunnitteilla akkumateriaalituotannon lisäksi kennotehdas.

Näiden hankkeiden työllisyysvaikutus olisi paikallisesti erittäin merkittävä.

Toteutuessaan ne toisivat alueelleen myös uusia asukkaita. Kasvukeskusten ulkopuolella asuntojen tarjonta ei kuitenkaan vastaa uutta kysyntää. Jo nyt osa vientivetoisista yrityksistä kipuilee niukan asuntotarjonnan aiheuttaman työvoimapulan kanssa.

Asuntotarjonta on haaste myös alueilla, joilla matkailu tuo asuntokysyntään voimakasta kausivaihtelua.

Selvitimme aiemmin tänä vuonna yhdessä Kuntaliiton kanssa kuntien näkemyksiä asumisesta ja sen kehittämisestä kunnan elinvoiman näkökulmasta. Kyselyn tulosten perusteella näyttää varsin selvältä, että elinkeinorakenteen muutokset tuovat uudenlaista asuntokysyntää keskenään hyvin erilaisiin kuntiin kaupunkiseutujen lisäksi myös maaseudulla.

Kaikkiaan tätä mieltä oli yli 70 prosenttia vastaajista, ja liki kolmannes kertoi, että sopivien asuntojen puute on ollut este alueen yritysten työvoiman saannille.

Teolliset investoinnit tuovat kuntiin sekä tilapäistä että pitkäaikaista asumisen kysyntää. Rakentamisvaiheessa työntekijöitä voi tulla paljon, mutta asumistarpeet ovat pääasiassa väliaikaisia. Toiminnan käynnistyttyä investoinnit ehkä työllistävät vähemmän, mutta paikkakunnalle halutaan asettua pysyvämmin.

Työperäiseen muuttoon liittyvä vakituisen asumisen kysyntä kohdistuu uudehkoon, laadukkaaseen, hyväkuntoiseen ja palveluiden lähellä sijaitsevaan tarjontaan. Juuri tästä tarjonnasta monissa kunnissa on kyselymme perusteella pulaa.

Huolestuttavaa on, että monessa kunnassa mahdollisuudet vaikuttaa asuntotuotantoon koetaan tällä hetkellä rajallisiksi. Ongelma korostuu kasvukeskusten ulkopuolella, missä kiinteistöjä vastaan on yhä vaikeampi saada markkinaehtoista lainaa samaan aikaan, kun valtion tuotantotuki kohdennetaan entistä vahvemmin suurimpiin väestökeskittymiin.

Vaikka kunnilla on kaavavarantoa ja tonttitarjontaa, rakennushankkeet eivät ota käynnistyäkseen.

Monipuolinen ja sijainniltaan saavutettava asuntotarjonta, kunnan oma vuokra-asuntotuotanto ja asumisen ekologisuus ovat selvityksemme valossa asumisen vetovoimatekijöitä, jotka vaikuttavat alueen työvoiman tarjontaan. Tästä syystä ne tulisi nähdä entistä selvemmin osana kuntien elinvoimapoliittista keinovalikoimaa.

Isot teolliset investointipäätökset ovat monen tekijän summa. Kunnilta niihin varautuminen edellyttää monipuolista kaavoituksen, rakentamisen ja investointien suunnittelua.

Asumisen kehittäminen on taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää elinvoimapolitiikkaa. Onnistuakseen se vaatii pitkäjänteistä strategista otetta, laadukasta ennakointia ja riskien hallintaa sekä tiivistä yhteistyötä kunnan eri toimialojen ja elinkeinoelämän kesken.

Maija Urponen

Kaupunkitutkimus TA

Heli Kotilainen

Alusta Consulting