Lisää rivejä maatalouden syntilistaan

Itämeressä on taas sini­levää. Syynä on enimmäkseen maatalous, ainakin Kimmo Tiilikaisen mielestä. Viha­puhettako? Tiedä häntä. Ainakin saadaan lisää rivejä maatalouden syntilistaan ja yleistä syyttelyä, mutta tämähän kohdistuu ”vain” maa­taloustuottajiin.

Olen ihmetellyt, miten nykymaatalous voi lisätä Itämeren fosforikuormitusta, vaikka pelloille levitetään vähemmän fosforia kuin sato sitä ottaa.

Oma keskimääräinen satoni ottaa 12–14 kiloa fosforia hehtaarilta, vaikka viljavuustutkimuksen perusteella voin laittaa sitä vain 10 kiloa hehtaarille.

Tähän voisi joku todeta, että pelloltani tuleva fosfori on peräisin menneiltä vuosilta.

Miten tämä voi olla mahdollista, koska fosfori tietääkseni pidättyy maan pintaan? Tällä perusteella viljavuus­tutkimuksenhan pitäisi peltojeni osalta osoittaa, että sitä ei pitäisi käyttää lainkaan.

Kysyin joskus tätä asiaa Syken erikoistutkijalta, johon hän vastasi: ”Tästä näkö­kulmasta en ole asiaa pohtinut.”

Onko syynä kotieläin­talous?

Tuntuu oudolta, koska eläinten jätökset pitää mullata käytännössä heti levityksen jälkeen, eikä jäätyneeseen maahan tai talvella lantaa saa levittää. Ja kun on ne kaistaleetkin valumien varalta.

Tiilikainen esittää kipsin levittämistä pellolle, koska ”tutkimukset ovat osoittaneet sen hyväksi menetelmäksi”. Kuka maksaa? Kenelle bisnestä? Vaikka kipsi olisi ilmaista, niin ainakin rahti ja levitys ovat kalliita.

Viljelijän kukkaro ei enää kestä.