Tuulivoimaloiden luvitus jäänyt ajastaan jälkeen

Suomessa rakentamisen lupakäytäntö on tarkkaa ja valvottua. Jokainen rakennuslupaa hakenut hyvin tietää naapureiden kuulemisen ja heidän suostumuksen hankkimisen vaiheet. Hyvin herkästi joudutaan hankkimaan myös elykeskuksen poikkeuslupa. Vähänkin laajemmassa maatalouden rakentamisessa joudutaan lisäksi hankkimaan ympäristölupa, jos hanke aiheuttaa vaikutuksia ympäristön maisemaan, meluun, terveysvaikutuksiin tai muuhun ympäristön pilaamiseen. Tähän rakentajat ovat sopeutuneet ja lupakäytäntöjä pidetään asiaan kuuluvana.

Viimeisen vuosikymmenen aikana on alueellemme tullut uusi teollinen toimija. Tuulivoimalat ovat rannikolta levittäytyneet pitkälle sisämaahan. Voimaloiden kehitys on samaan aikaan ollut valtava. Tehot ja koot ovat moninkertaistuneet, uusimmat hankkeet ovat 250 metriä korkeita, 6 MW teollisia voimalaitoksia. Ainoastaan suuremmissa tuulivoimala-alueissa edellytetään yva-selvityksen tekeminen, ja rakentaminen voidaan tehdä kaavoituksen jälkeen pelkällä kunnan myöntämällä rakennusluvalla, ilman ympäristölupaa.

Tämä on mielestäni ristiriidassa ympäristölainsäädännön kanssa. Tuskin mikään muu rakentaminen vaikuttaa ympäristöön yhtä paljon kuin tuulivoimalat, joiden maisemavaikutus ulottuu 30–40 kilometrin, meluvaikutus 3–4 kilometrin, välke ja varjo 2–3 kilometriä sekä infraääni ja muut terveysvaikutukset, joita ei ole perusteellisesti edes tutkittu, todella kauas. Puhumattakaan naapurustojen kiinteistöjen arvon alenemisesta. Voimaloiden lähimmät rakennukset muuttuvat jopa markkinakelvottomiksi.

Tuulivoimaloiden suojaetäisyydet asutukseen ovat jääneet jälkeen myös kaavoituksessa. Voimaloiden koon kasvaessa myös suojaetäisyyksien on kasvettava, ja paras vaihtoehto on niiden rakentaminen merelle hyviin tuuliolosuhteisiin pois asutuksen keskeltä. Rannikolla on runsaasti sähkön käyttäjiä, ja näin säästyttäisiin myös maakuntaa halkovien sähkölinjojen rakentamiselta.

Meillä Haapajärvellä tämä on ajankohtaista, kun Pajuperänkankaalle ollaan kaavoittamassa maailman suurimpia tuulivoimaloita. Hankevastaava pitää ympäristöluvan hankkimista tarpeettomana, vaikka voimalat tulevat asutuksen keskelle.

Ympäristölupahan ei sinällään estä voimaloiden rakentamista, vaan sillä vastuutetaan rakentaja melu, tv- ja muiden radiosignaalien häiriöiden ynnä muiden haittojen seurantaan ja korjaamiseen. Myös kiinteistöjen arvon aleneminen voidaan paremmin selvittää luvan yhteydessä. Ilman ympäristöluvan velvoitteita jäävät syntyneet haitat käytännössä haitan kohteeksi joutuneiden kärsittäviksi.

Nykyisin tehtävät voimalat ovat niin suuria, että lainsäädännöllä tulisi edellyttää aina ympäristöluvan hankkimista; vastuullinen kaavoittaja voi ympäristöluvan edellyttää nytkin. Vastuullinen rakentaja voisi myös suostua ympäristölupamenettelyyn eikä vastustaa sitä. Se turvaisi meidän tuulivoiman uhrien aseman, jos voimalat vastoin tahtoamme halutaan rakentaa.