Sanni Matilainen (vas) oli järjestäjäjoukon kapteeni. Jannina Lahti ohjasi nuoria tapahtumajärjestäjiä taustalla.
Landella on kivaa!
Maallako muka tylsää? Karstulan seikkailuviikonlopussa nuorisojoukko sai mahtavan yhteisen tsempin aikaan.
Porukka pakotti myös Jannina Lahden kokeilemaan, miltä laskeutuminen maailman korkeimman hirsisen näkötornin katolta tuntuu.
Saarijärveläinen Petro Salminen, 14, ja karstulalainen Olivia Sagulin, 16, ystävystyivät Amazing Lande –tapahtumien kautta.
Sateinen päivä ei seikkailijoita hidastanut. Välillä kuivateltiin laavun nuotiolla ja paistettiin makkaraa.
Korkeasta hirsitornista laskeutuminen hirvitti monia, mutta alhaalta kuuluva kaverijoukon innokas kannustus rohkaisi ylittämään itsensä.
Märät lenkkarit kuivuivat nopeasti laavulla nuotion lämmössä.Kotikunta taitaakin olla maailman paras paikka, kun sen vaan hoksaa. Amazing Lande -hanke innostaa maaseudun nuoria oman kunnan kehittämiseen.
Karstulan Kirkkovuoren näkötornin juurella on yläfemmameininki. Lähes 30 nuorta viettää toukokuista seikkailuviikonloppua, jonka yksi tapahtumapaikka on maailman korkein hirsinen näkötorni.
Yksi kerrallaan nuoret laskeutuvat köysien varassa tornin huipulta alas. Alhaalla muut tsemppaavat, ja kun jalat koskettavat maata, läpsäytetään yläfemma.
”Kaikki osallistujat eivät tunne toisiaan, joten otimme teemaksi yläfemmameiningin, joka tarkoittaa, että kaikkien kanssa ollaan kavereita ja annetaan kättä aina kun tilanne vaatii”, sanoo projektikoordinaattori Jannina Lahti, 23.
Seikkailuviikonloppu on osa pohjoisen Keski-Suomen alueella toimivaa Amazing Lande -hanketta. Hanke on suunnattu 13–24-vuotiaille nuorille ja sen tarkoitus on saada nuoret mukaan maaseudun kehittämiseen.
”Haluamme innostaa nuoria löytämään kotiseudun parhaat puolet. Usein valitetaan, ettei omalla paikkakunnalla ole mitään tekemistä ja kuitenkin kaikenlaista löytyy, kun vain katselee ympärilleen”, sanoo Lahti.
Karstulassa viikonloppuun mahtui myös muun muassa keilausta, koskenlaskua ja yöpyminen leirikeskuksessa.
Jannina Lahti on hankkeen ainoa palkattu työntekijä. Hän on kiertänyt kaikkien hankkeessa mukana olevien yhdeksän pohjoisen Keski-Suomen kunnan kouluissa ja nuorisovaltuustoissa innostamassa nuoria mukaan. Tarkoitus on, että nuoret itse järjestävät tapahtumia omalla paikkakunnallaan.
Karstulan tapahtumassa järjestäjiä oli kymmenen ja osallistujia 16.
Maailman paras paikka
Yksi Karstulan tapahtuman järjestäjistä on lukiolainen Sanni Matilainen, 17. Hän on mukana Karstulan nuorisovaltuustossa, josta Jannina Lahti löysi hänet mukaan touhuun. Muu porukka nimesi Matilaisen oitis kapteeniksi.
”Muut arvelivat varmaan, että kun tykkään työstäni lukion oppilaskunnan puheenjohtajana, niin voisin olla tämänkin porukan vetäjä.”
Matilaisen vastuualueena oli suunnitella tapahtuman markkinointi.
”Tulin mukaan, että olisi muutakin tekemistä kuin olla tietokoneella”, tyttö nauraa.
Oikeasti Matilainen on sitä mieltä, että Karstulassa on nuorille paljon tekemistä. On harrastajateatteri, 3D-elokuvateatteri ja monipuolinen urheiluseura sekä innostuneet kulttuuri- ja vapaa-aikasihteerit.
Matilainen itse on ollut muun muassa kuvataidekoulussa, tanssissa, teatterissa ja lasinpuhalluskurssilla. Lisäksi hän toimii seurakunnassa jo neljättä vuotta isosena.
Pienen, 4 500 asukkaan Karstulan hyvä puoli on se, että nuoret tuntevat tai ainakin tietävät toisensa.
”Karstula on maailman paras paikka asua. Täällä on niin hyvä lukio, että parempaa saa hakea. Koulussa on hyvä yhteishenki, eikä siellä kiusata ketään.”
Muualle opiskelemaan
Matilainen haluaisi jäädä Karstulaan mahdollisimman pitkäksi aikaa, mutta koska paikkakunnalla ei ole opiskelumahdollisuuksia, on ylioppilastutkinnon jälkeen lähdettävä muualle. Matilainen haluaisi opiskella jotakin luovaa alaa, kuten rakennusalan pintakäsittelyä. Yliopisto ei nuorta naista kiinnosta.
”Karstula on ainoa paikka, jossa tunnen olevani kotonani. Haluaisin palata tänne opiskelujeni jälkeen. Olen vähän sellainen metsäläinen, että tarvitsen metsää ja puita ympärilleni.”
Karstulassa syntynyt Sanni Matilainen on ehtinyt asua monella paikkakunnalla ennen kuin perhe kotiutui uudestaan Karstulaan kymmenen vuotta sitten. Hän on käynyt kääntymässä Hankasalmella, Lievestuoreella ja Pieksämäellä.
Matilainen on seurannut nuorisovaltuuston jäsenenä kunnan päättäjien suhtautumista nuoriin.
”Olen tyytyväinen päättäjiin, sillä he kuuntelevat kiitettävästi nuorten huolia.”
Saarijärveläinen Petro Salminen, 14, tuli mukaan Karstulan tapahtumaan, koska hänellä oli kivaa jo Kivijärven seikkailutapahtumassa. Aktiivinen nuori mies on hyvä esimerkki siitä, kuinka kotikunnassa voi harrastaa monenlaista, jos vaan haluaa.
”Ei Saarijärvellä tekemisen puutetta ole. Olen mukana VPK:ssa, nuorisovaltuustossa, pelaan sählyä, lentopalloa ja futista. Lisäksi soitan rumpuja ja olen roolipelikerhossa”, hän luettelee.
Ja kaiken tämän lisäksi hän ehtii hoitaa koulunkin ”ihan hyvin”.
Petro Salmista harmittaa, että ensin nuoret valittavat, ettei ole tekemistä ja sitten, kun heille sitä järjestää, ei osallistuta.
”Me järjestimme bändi-illan Saarijärvellä. Siellä oli useita bändejä ja pieni sisäänpääsymaksu. Oli vähän noloa bändeille, kun paikalle tuli alle kymmenen nuorta. Ei se paljon innosta järjestämään mitään”, Salminen pohtii.
Perusnuorisotyö tärkeää
Jannina Lahti on itsekin aktiivinen nuori. Hän on ollut perustamassa Saarijärvelle nuorisovaltuustoa sekä toiminut myöhemmin nuorisotiedotushankkeessa. Lahti opiskelee Rovaniemen yliopistossa kuvaamataidon opettajaksi, mutta kun hän kuuli Amazing Lande -hankkeesta, päätti hän hakea paikkaa.
”Olen miettinyt paljon nuorten pärjäämistä maaseudulla. Kyllästyin siihen, että toisaalta ympäristö passivoi nuoria, mutta toisaalta nuoret itse kitisevät, ettei ole mitään tekemistä”, hän sanoo.
Lahti haluaa herättää nuoret ideoimaan ja tekemään itse asioita kotikunnassa. Hän on huomannut, että jos kunnan perusnuorisotyö on järjestetty hyvin, se vaikuttaa laajemminkin lasten ja nuorten toimintaan.
”Karstula on hyvä esimerkki siitä, miten pienessä kunnassa tapahtuu paljon, kun perusnuorisotyöhön on satsattu. Naapurikunnassa Kivijärvellä, jossa ei ole varsinaista nuorisotyöntekijää, nuoret osallistuvat vähemmän.”
Lahti on silti iloinen, että Kivijärveltä löytyi innokkaita nuoria mukaan Amazing Lande -hankkeeseen, vaikka paikkakunnalla ei ole myöskään nuorisovaltuustoa.
”Ei hankkeen tarvitse olla kummoinenkaan, kun nuoret saadaan innostumaan. Jos nuorista välitetään ja heitä ohjataan, heidän asenteisiinsa voidaan vaikuttaa ilahduttavan helposti.”
Lahti on huolissaan nuorten netinkäytöstä: kun nuorilla ei ole muuta tekemistä, he roikkuvat vapaa-aikanaan liikaa netissä.
Lahdella riittää vielä työmaata. Syksyllä on tarkoitus järjestää muissakin kunnissa seikkailuviikonloppu. Lisäksi jokaisessa kunnassa järjestetään toinen tapahtuma, jonka nuoret saavat itse suunnitella.
”Ainoat annetut raamit toiselle tapahtumalle ovat, että se pidetään oman kunnan alueella eikä pääsymaksua ole. Tavoitteena on tehdä tapahtuma, joka on jotain uutta paikkakunnalla”, hän sanoo.
Lahden mielestä kuihtuvissa maaseutukunnissa pitäisi pohtia, miten saadaan nuoret palaamaan opiskelun jälkeen kotikuntaan. Erityisesti häntä huolettaa korkeasti koulutettujen nuorten pako maaseudulta.
”Toisen asteen koulun käyneet työllistyvät ihan hyvin pienelläkin paikkakunnalla, mutta korkeasti koulutetuille työn saanti on huomattavasti vaikeampaa”, Jannina Lahti sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
