Pienviljelijät mukaan ilmastotyöhön

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) uusimman raportin myötä ilmastotyö on päivän teema. Suomen on tehtävä siitä oma osuutensa, mutta maa- ja metsätalouden ilmastokysymyksiä ja erityisesti suuria väestöjä koskevia kysymyksiä ratkotaan myös kehitysmaissa.

Pienimuotoisesta maa­taloudesta saa elantonsa jopa kaksi miljardia ihmistä, joista suuri osa asuu ilmaston­muutoksesta eniten kärsivillä alueilla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja eteläisessä Aasiassa.

Näiden pienviljelijäperheiden kyky sopeutua muuttuvaan ilmastoon riippuu heidän käytössään olevasta tiedosta, teknologiasta ja luonnon­varoista, samoin heidän ­keskinäisestä yhteistyöstään sekä markkinoille pääsystä. Nämä ovat myös kestävän kehityksen kulmakiviä.

Tämä oli myös ilmastoraportin keskeinen viesti. ­Ilmastotoimet eivät vaikuta, jos niiden tukena ei ole kestävän kehityksen tukipilareita. Puhuttiinpa ilmaston­muutokseen sopeutumisesta tai sen hillinnästä, on tärkeää vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta – eikä vasta ensi vuonna vaan nyt.

Kansainvälisen maatalouden kehitysrahaston, IFAD:in, mukaan vain 3–5 prosenttia ilmastorahoituksesta saavuttaa tuottajat tai heidän järjestönsä. Osuus on häviävän pieni, kun ajatellaan, että pienviljelijät varmistavat 80 prosenttia maailman ruokaturvasta, ja ­he joutuvat jo nyt kohtaamaan sään ääri-ilmiöt.

YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on toistuvasti nostanut esiin maailman kasvavan väestön ruokkimisen haasteet. Syyskuussa julkaistun maailman ruokaturvaraportin mukaan nälkäisten määrä on alkanut taas kasvaa.

Ilmastonmuutos ja sään ääri-ilmiöt ovat tämänkin takana. Ne vaikuttavat suoraan kurittamalla maataloutta ja epäsuorasti pitämällä ihmisiä köyhyydessä.

Kehitysmaissa on panostettava erityisesti maatalouden ja maan tuottavuuteen. Helposti käyttöön otettavaa maatalous­maata on jäljellä hyvin rajallisesti ja sekin kilpailee muun maankäytön, kuten metsittämisen ja energia­kasvien tuotannon, kanssa. Lisäksi maaperän köyhtyminen on laajeneva ongelma.

Kehitysmaiden pien­viljelijöiden lasketaan tuottavan noin viisi prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Energiatehokkuutta, veden hallintaa, ravinnekiertoja ja kasvipeitteisyyttä parantavat keinot ovat usein lääkkeitä sekä tuottavuuden parantamiseen että ilmaston­muutokseen. Metsitys ja puiden lisääminen maatiloille auttavat osaltaan.

Tietotaidon siirtoon voimme käyttää suomalaistakin osaamista, mutta mallien pysyvä käyttöönotto vaatii paikallisten toimijoiden sitoutumista ja vastuuta ratkaisuista.

Suomen Food and Forest Development Finland (FFD) voimaannuttaa kehitys­maiden tuottajajärjestöjä. Sen kokemukset osoittavat, että paikalliset järjestöt rakentavat sekä kestävää kehitystä että taloudellisesti kannattavaa liiketoimintaa.

Järjestöjen vakaa toiminta perustuu demokratiaan, osaamiseen ja taloudellisesti kannattaviin elinkeinoihin. Niiden kehittäminen vaatii pitkäaikaista sitoutumista, valmentamista sekä taloudellista tukea.

Tuottajien kohtuullisen toimeentulon tukemiseen ilmastoystävällisesti tarvitaan työkalupakissa niin koulutusta kuin rahoitusta.

Metsien merkitystä kasvattaa puun ja puuhiilen tärkeä rooli kotitalouksien energian lähteenä – noin 2,6 miljardia ihmistä käyttää polttopuuta ja puuhiiltä ruuanlaittoon ja lämmittämiseen.

Jotta pystytään tasa­painottamaan ruuantuotannon ja muun maankäytön, kuten metsittämisen, tarpeet, on maankäytön suunnittelu tärkeää niin yhteisötasolla kuin laajemmin.

Asiasta on hyviä esimerkkejä useasta Suomen kahdenvälisestä kehityshankkeesta: vaikka maankäytön suunnittelun hyötyjä voi olla hankala mitata numeroilla, se on tärkeä osa kestävää kehitystä.

Useassa maassa metsät ja metsä­talous ovat alkaneet saada lisää huomiota viime vuosikymmeninä sekä tulonlähteenä että ilmaston ja ympäristön kannalta tärkeänä elementtinä. Vaikka useissa maissa valtio on suuri metsänomistaja ja metsänhakkuut säädeltyjä, on yksityisten ja pienten maanomistajien ja -hallinnoijien merkitys kasvanut.

Puun, puuhiilen ja muiden metsätuotteiden kysyntä ylittää useissa maissa tarjonnan ja puuntuotannon kasvattamisessa katse kääntyy pientuottajien hallitsemaa maata kohti. Tästä esimerkkinä ovat Tansania ja Vietnam.

Pientuottajien motivointi metsien monimuotoisuuden säilyttämiseen ja hiilensidonnan lisäämisen ovat tärkeitä teemoja.

Vihreiden valintojen ja liiketoiminnan kautta tapahtuva kestävän kehityksen ja ­ilmastoystävällisten ratkaisujen edistäminen on osoittautunut hyväksi malliksi.

Pientuottajista puhuttaessa ajatellaan helposti pienen mittakaavan toimintaa, mitä se kotitaloustasolla onkin. Yhteenlaskettuna kyse on kuitenkin mittavasta toiminnasta.

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN laski yhteen pientuottajien maatalouden, puuhiilen, polttopuun sekä muiden puu- ja metsätuotteiden talousluvut. Sen mukaan pientuottajien taloudellinen tulos voittaa reilusti Exxon Mobilen vuosituloksen.

Voimme siis reilusti puhua yhdestä maailman suurimmista yksityissektoreista. Näiden ihmisten saaminen mukaan ilmastotalkoisiin on ratkaisevaa, eivätkä he voi odottaa.