Merja Kyllönen: Miksi emme suojaa maatalouttamme?

Vuoden alussa Euroopan parlamentin äänestyksessä hyväksyttiin uudet säännöt, joilla säädellään muuntogeenisten kasvien viljelystä Euroopassa. Komission esitys on ollut Euroopan neuvoston ja parlamentin käsittelyssä jo pitkään, vuodesta 2010 alkaen.

Äänestystuloksen mukaan EU-maat voivat jatkossa kieltää gmo-viljelyn esimerkiksi kaavoitukseen, sosioekonomisiin vaikutuksiin, Gmo:ien muissa tuotteissa esiintymisen välttämiseen ja maatalouspoliittisiin tavoitteisiin vedoten. Kielto on siis mahdollinen muistakin ympäristöpoliittisista syistä kuin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) arvioimista terveys- ja ympäristösyistä johtuen. Tämä on hyvä asia.

Äänestin kuitenkin päätösesitystä vastaan, sillä olen pettynyt unionin kunnianhimon tasoon asiassa. Jäsenmaille olisi tullut turvata aukoton mahdollisuus muuntogeenisten organismien kieltämiseen alueellaan.

Esityksessä vastustin myös yksityisten gmo-myönteisten yritysten asettamista samalle viivalle suvereenien valtioiden kanssa. Suuryritysmaailman lobbausteho on näyttänyt voimansa, valtiot ja ihmiset jäävät siinä nopeasti rahan vallan jalkoihin.

Gmo-hyväksyntä on EU:ssa kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa, ennen kuin joku geneettisesti muunneltu organismi hyväksytään EU:ssa, jäsenvaltion täytyy ”pyytää” bioteknologiayritystä, että tätä kyseistä valtiota ei sisällytetä yhtiön hakemukseen.

Demokraattisesti valittu hallitus joutuu siis pyytämään lupaa kansainväliseltä yritykseltä. On demokratian irvikuva, että kansallisvaltiot laitetaan ikään kuin rukoilemaan ”vapautusta gmo:sta” yritysmaailmalta.

Toisekseen, jos Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto Efsa antaa jollekin gmo:lle hyväksyntänsä, voi jäsenvaltio edelleen kieltää muuntogeenisten kasvien viljelyn alueellaan, mutta tietyin, tiukoin perustein.

Viimeisimmästä tekstistä poistettiin jopa maininta vahingonkorvausmenettelystä, jolla olisi varmistettu että tahattomastakin gmo-leviämisestä joutuu maksamaan korvauksia. Eli eurooppalainen pöytä on gmo:n maailmalle nyt apposen auki.

Huolestuttavinta päätöksessä on, että ympäristöpoliittisten perusteiden muotoilu on vesitetty siitä, mitä ympäristövaliokunta esitti, ja porsaanreikä jättää Monsantolle ja kumppaneille mahdollisuuden haastaa viljelyn kieltävä jäsenvaltio oikeuteen. Periaatteessa tämä ratkaisu tuo siis jo TTIP-vapaakauppasopimusneuvotteluiden kiistellyn investointisuojan maataloussektorille.

EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimus TTIP ja sen vaikutukset ruokaturvallisuuteen huolettavat minua ja koko Euroopan vasemmistoa. Gmo-päätösten selvä viesti on, että tietä vapaakauppasopimukselle rakennetaan koko ajan rivakammin.

Samaan aikaan kansalaiset ovat selvällä enemmistöllään osoittaneet, ettei luottamusta neuvotteluihin ole. Avoimuutta on välttämättä lisättävä.

Itse en usko, että maatalouden, jossa EU:n ja Yhdysvaltojen säädökset ovat hyvin erilaisia, pitäisi edes olla osa vapaakauppaneuvotteluja. Kaikkea ei pidä myydä ja omaansa olisi osattava myös suojella.