Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Sijoita kotimaisiin mansikoihin

    Suvi Niemi: "Terassilla tuoppi olutta saa maksaa kuusi euroa ilman, että se estää ostopäätöstä."

    Torit alkavat pikkuhiljaa täyttyä kotimaisista avomaan herkuista. Se tuo mukanaan marisijat.

    Herranjestas, miten kallista! Kuusi euroa litra, sehän tekee noin 12 euroa kilolta.

    Teininä tienasin kesärahaa myymällä torilla marjoja ja kesäkukkia. Sain kuulla aikuisilta ihmisiltä usein törkeitäkin solvauksia, miten kehtaan myydä mansikkaa niin kalliilla.

    Hiljaisina sadepäivinä tuulisella torilla värjötellessäni ehdin pohtia mansikan matkaa avomaan penkistä kuluttajan kakun koristeeksi.

    Minun tuntipalkkani ei tuolloin ollut häävi – aluksi viisi, myöhemmin kuusi euroa tunnilta – mutta kelpasi kernaasti.

    Työnantajani tarvitsi katteen yritystoiminnan pyörittämiseen ja oman perheensä elättämiseen. Ruokakauppias velotti toripaikasta vuokraa.

    Joku kuskasi mansikkaa tukusta. Tukkuri otti omansa.

    Hikisimmän urakan teki mansikanpoimija pellolla.

    Viimeisenä on viljelijä. Mitähän hänelle jäi tässä ketjussa käteen?

    Asiakkaille ei sopinut olla töykeä, mutta joskus teki mieli vääntää rautalangasta, että hintakyltissä huutava euromäärä ei mene ahneen torimyyjän taskuun.

    Mansikka vaatii matkallaan paljon käsityötä ja ketjun pitää olla rasvattu, että herkku päätyy herkullisena kuluttajalle.

    Miksi mansikkalitran hinnasta jaksetaan vääntää ja vängätä?

    Kuusi euroa pienestä kiposta kirpaisee, mutta se maku. Ei ole toista kuin makea, kotimainen mansikka.

    On hämmästyttävää, miten terassilla tuoppi olutta saa maksaa kuusi euroa ilman, että se estää ostopäätöstä.

    Kotimaisia mansikoita saa vain muutaman kuukauden ajan vuodessa. Oluella voi käydä ympäri vuoden.

    Monesti talvella alan haaveilla jo tuoreen mansikan mausta. Silloin harmittaa, ettei tullut kesällä syötyä enemmän mansikoita.

    Harvoin tulee harmitelleeksi, että voi kun olisin tilannut ravintolassa vielä yhden oluen.

    Vielä vähemmän ymmärrän ihmisiä, jotka valittavat varhaisperunan hinnasta.

    Jos varhaisperunan hinta on kaksi euroa kilolta, niin ei se konkurssiin kaada, vaikka kilon ostaisikin.

    Hampurilaispaikoissa kahdella eurolla saa kourallisen ranskalaisia.

    Malttamattomia marisijoita varten kaupat myyvät alkukesästä Ruotsista tuotua varhaisperunaa polkuhintaan.

    Tuontiperuna tukki tänä kesänä varhaisperunamarkkinat, kun kotimaan varhaisperunasato valmistui lämpimän sään ansioista ajoissa.

    Haastattelemani viljelijä kertoi viikko sitten, että satoa joutui makuuttamaan maassa, kun tuontitavara oli tukkinut kaupan varastot (MT 14.6.).

    Halpa ruotsalaisperuna polkee kotimaisen tuottajahintaa.

    Uudet perunat ovat tuoreiden mansikoiden ohella asioita, jotka saavat veden kielelle talven pimeässä.

    Onneksi nyt juuri on aika, jolloin kumpaakin on tarjolla.

    Arvokkaan mansikan tai perunan ostoa kannattaisi ajatella sijoituksena omaan onnellisuuteen.

    Kotimainen luksustuote vailla vertaa.

    Kesäisin uusi peruna voinokareella on minulle pääruoka. Kaikki muu lautasella on lisuketta.

    Mansikkakin maistuu melkein paremmalle ilman kakkupohjaa ja kermavaahtoa.