Yliö: Luonnon supermarket ja turvaverkko – metsät ruokkivat maailmaa monin tavoin

Metsälaitumilla on pitkät perinteet myös Suomessa. Metsälaitumet ovat äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää

Metsillämme on tärkeä rooli maailman ruokkimisessa. Luonnonvaraisista ruoista makeaan veteen, suojasta energiaan ja kestäviin viljelykäytäntöihin, metsät elättävät miljardeja ihmisiä.

Silti menetämme niitä edelleen hälyttävällä nopeudella metsien hävittämisen ja maaperän rappeutumisen vuoksi. Vuosina 2015–2020 metsää hävisi vuosittain noin 10 miljoonaa hehtaaria – pinta-ala on suunnilleen Islannin kokoinen. Samaan aikaan voimistuvat metsäpalot ja tuholaisepidemioiden puhkeaminen uhkaavat entisestään näitä arvokkaita ekosysteemejä.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että suurin metsäkadon taustalla oleva syy on tarve ruokkia maailman kasvavaa väestöä. Vietämme Maailman metsäpäivää teemalla "Metsät ja ruoka". Meidän tulee ratkaista, kuinka varmistamme elintarviketurvan kaikille samalla kun suojelemme sitä ylläpitäviä metsiä?

Vastaus löytyy ratkaisuista, joissa yhdistyvät sekä maatalous että metsät.

Maisematason tuottavuutta voidaan lisätä kestävän tehostamisen, integroitujen tuotantojärjestelmien ja kiertotalouden avulla. Rakentamalla sekä innovaatioille että perinteiselle tiedolle voimme rajoittaa maatalousmaan laajentumista ja samalla kasvattaa tarvitsemaamme ruokaa.

Esimerkiksi Vanuatulla innovatiivinen hanke on parantanut perinteisten vesipuutarhojen satoa ottamalla käyttöön uusia teknologioita, käytäntöjä ja kasvilajikkeita kestävään vesi- ja metsänhoitoon alueella, jossa metsien rappeutuminen oli vähentänyt veden määrää. Tämä on auttanut hillitsemään veden haaskaamista ja parantamaan veden yleistä saatavuutta, mikä on osaltaan lisännyt veden lähteitä tarolle, joka on tärkeä paikallisen ruokavalion peruskasvi ja olennainen osa maan elintarviketurvaa.

Tunisiassa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön ja sen kumppaneiden toteuttamassa hankkeessa on keskitytty rappeutuneen maan kylvämiseen kotoperäisellä palkokasvilla, jota karja voi laiduntaa. Samalla voidaan parantaa paikallisten pensaiden ja puiden, kuten suolapensaan, johanneksenleivän, lääkepuun ja kaktuspäärynän, uudistumista. Nämä tukevat toimeentuloa ja tarjoavat samalla varjoa viljelykasveille ja lisärehulle. Kunnostetun alueen karjan ruokintakustannukset ovat tämän seurauksena puolittuneet.

Nämä esimerkit osoittavat, kuinka metsät ja puut voivat lisätä ruoan tuotantoa.

Metsät tarjoavat elinympäristön pölyttäjille ja ovat koti suurimmalle osalle maailman maaperän biologisesta monimuotoisuudesta, mikä on välttämätöntä sekä ruoantuotannon että ravinnon parantamisen kannalta.

Metsät ravitsevat maaperää, säätelevät lämpötilaa ja tarjoavat ravintoa ja varjoa karjalle. Ne voivat toimia luonnollisina esteinä tuulta vastaan, ja ne toimittavat makeaa vettä yli 85 prosentille maailman suurimmista kaupungeista.

Metsät ovat luonnon supermarketteja, jotka tarjoavat alkuperäiskansoille ja maaseutuyhteisöille hedelmiä, siemeniä, juuria, mukuloita, sieniä, hunajaa ja proteiinipitoista riistaa. Tämä pätee erityisesti kriisiaikoina, jolloin metsät toimivat elintarviketurvan hätäverkkona.

Maatalousmetsätalous – puiden sisällyttäminen maatalouteen – voi parantaa sadon sietokykyä, parantaa rappeutunutta maata ja lisätä elintarviketuotantoa ja ruoan laatua sekä lisätä viljelijöiden tuloja.

Silvopastoraaliset järjestelmät, joissa puiden viljely ja ennallistaminen yhdistyvät karjan laiduntamiseen, ovat myös tärkeitä.

Samanaikaisesti meidän on ponnisteltava vielä enemmän yli kahden miljardin hehtaarin maa-alueen ennallistamiseksi, jonka arvioidaan olevan rappeutunut huonontunut maailmanlaajuisesti. Hyvä uutinen on, että noin 1,5 miljardia hehtaaria rappeutunutta maata soveltuu mosaiikkiennallistamiseen eli kunnostukseen, joka yhdistää metsät ja puut maatalouteen.

Lisäksi miljardi hehtaaria viljelysmaata entisillä metsämailla hyötyisi strategisista puiden lisäyksistä, jotka edistäisivät sekä maatalouden tuottavuutta että ekosysteemipalveluita.

Tie eteenpäin vaatii poliittisia muutoksia, jotka kuvastavat tätä keskinäistä riippuvuutta. Monet maat ovat alkaneet sisällyttää maatalousmetsätaloutta kansallisiin ilmastosuunnitelmiinsa. Lisäksi tarvitsemme laajempaa sitoutumista politiikkaan, joka pitää metsiä välttämättöminä elintarviketurvan ja ravinnon kannalta.

Tämä koskee myös yksityisen sektorin sitoumuksia metsän hävittämisestä maatalouden arvoketjuissa ja sen varmistamista, että nämä sitoumukset muuttuvat mitattavissa oleviksi toimiksi.

Lopuksi, olennaisia ovat myös kuluttajien valistaminen terveellisempään ruokavalioon sekä ruokahävikin vähentäminen.

Metsät ovat avainasemassa globaalien maatalous-elintarvikejärjestelmien muuttamisessa tehokkaammiksi, osallistavammiksi, kestävämmiksi ja kestävämmiksi.

Kun itse metsät asemoidaan uudelleen välttämättömiksi maatalouden ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta, kannustimet niiden hoitamiseen kasvavat.

Metsien suojeleminen ja kestävä hoito ja käyttö ei ole vain ympäristön kannalta välttämätöntä – se on elintärkeä elintarviketurvan ja ravitsemuksen strategia. Ilman tätä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden – nälän ja köyhyyden lopettaminen ja ekosysteemien ennallistaminen – saavuttamisesta tulee vaikeampaa.

QU Dongyu

pääjohtaja, tohtori

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO