Maataloutta ajetaan viimeiselle rannalle

Mielipide

28.1.202201:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Meneillään oleva suomalaisen maatalouden katastrofi hakee vertaistaan. Tilanne on koko elinkeinon näkökulmasta huonompi kuin yhteiskunnallisessa keskustelussa havaitaankaan. Tällä hetkellä vakavasti vaakalaudalla on monen hyvän tilan tulevaisuus. Samaan aikaan uhattuina ovat omavaraisuus, huoltovarmuus sekä kotimaisen eettisen ja turvallisen ruuan tulevaisuus.

Kun tuotantopanosten hinnat ovat nousseet kymmeniä prosentteja, tiloilla on odotettu korotuksia myös tuottajahintoihin. Korotuksia on myös tullut, mutta pettymykset jatkuvat. Hintojen nousu ei ole lähelläkään kustannusten nousua.

Tätä harva edes yrittää kiistää. Jopa ruokaketjun ehdottoman valtiaan, kaupan, mielestä tuottajien asema on huono. Myös elintarviketeollisuus myöntää tämän.

Silti mitään ei tapahdu.

Parhaillaan tilakohtainen tulojen ja menojen epäsuhta kärjistyy monilla tiloilla akuutiksi rahoituskriisiksi. Tämä koskee ennen kaikkea suurta osaa niistä noin 10 000 eläintilasta, jotka ovat uskoneet tulevaisuuteen. Ne ovat investoineet ja ottaneet tätä varten velkaa tilanteessa, jossa kustannukset ovat heistä riippumattomista syistä karanneet käsistä.

Lehtemme on pitänyt kriisiä esillä pitkään. Myös alan etujärjestö on vaatinut markkinoita osoittamaan toimivuutensa tilanteessa. Viimeksi MTK:n johtokunta on korostanut pankkien vastuuta alasta ahdingon hetkellä.

Pankeilta on vaikea saada täsmällistä kuvaa maatalouden ahdingosta, mutta MTK:n maatalousjohtajan Johan Åbergin mukaan jopa 2 000 aktiivitilaa on tällä hetkellä pahassa taloudellisessa ahdingossa. Niiden on yksinkertaisesti vaikea saada rahoitusta pystyäkseen jatkamaan toimintaansa.

Kyse on pahimmillaan jopa 15 prosentista päätoimisista tiloista. Eikä kannattavuus ole millään tavalla tyydyttävä myöskään muilla tiloilla.

Tämän olettaisi herättävän paitsi hyvin menestyvien kauppaketjujen johdon, poliittiset päättäjät ja kuluttajat kohtaamaan karun totuuden. Jos tilojen alasajo pääsee valloilleen, kotimaista maataloutta ei enää pystytä taikomaan uudelleen pystyyn.

Vaikka jäljelle jääneiden tilojen koot kasvaisivat, ne tuskin pystyvät enää toimittamaan kuluttajille heidän haluamaansa määrää kotimaista ruokaa. Jo nyt maataloustuotanto vähenee.

Kun kotimainen ruokaketju surkastuu, tuonti lisääntyy väistämättä. Antibioottivapaudesta joudutaan kauppojen tiskillä tinkimään. Myös eettisen ja turvallisen ruuan käsite muuttuu, kun hormoneilla jättimäisillä tiloilla tuotettu liha vyöryy kauppojen hyllyille.

Viimeiselle rannalle kotimaista maataloutta ei ole syytä päästää. Hädän hetkellä olisi nyt herättävä. Maatalousministeri Jari Leppä (kesk.) on pyrkinyt käynnistämään lainsäädäntöä, jolla tuottajien asemaa kustannusten noustessa voitaisiin tukea. Leppä on asiassa kuitenkin yksin. Toimet eivät tule ajoissa eivätkä riitä.

Päävastuu nopeasta avusta on edelleen teollisuudella, jonka pitäisi pystyä puristamaan kaupalta enemmän hyvästä kotimaisesta ruuasta. Myös Luken tutkimusprofessorin Jyrki Niemen ajatukset tuottajan aseman vahvistamisesta kilpailulainsäädännössä on syytä ottaa tosissaan (MT 21.1.).

Maatalouden ongelma on niin iso, että se on koko hallituksen asia.

Markkinatalous ei tätä asiaa yksin hoida.

Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.