Maito de luxe

Kolumni

Kristiina hurmerinta

aitotila kuhisee jännityksestä. Vieraat ovat myöhässä jo toista tuntia. Osaavatko perille?

”Taiteilijat ovat tällaisia. Aina myöhässä”, toteaa talon tytär. Heille ei ole tulossa ketä tahansa vieraita. Nyt odotetaan muotimaailman kermojen kermaa. ”Aattele, meille”, huokaa emäntä.

Talon väki on kurkistellut ennakkoon uteliaana muotinäytösten nettisivuja. ”Vau”, huudahtivat pienimmätkin, kun katseltiin Vivienne Westwoodin viime keväisen muotinäytöksen videota.

Näitäkö nähtäisiin kohta Konneveden perukoilla?

Tulisiko tännekin tupsahduksena Pariisin muotinäytöksessä nähdyt vihreät viikset, keltaiset nenät ja risat sukkikset? Tätä aprikoitiin tuvan hämärässä.

Talon pikkupojat olivat nopeasti selvillä pelin hengestä. Lohikäärmepuku ja irtosiivet pelittävät upeasti maailman muotitrendien valtimon sykkeessä.

Valokuvaajan ja stylistin auto kaarsi pihaan. Se mitä odotettiin ei tullut. Ei viiksiä. Ei piirroskuoseja. Harmi. Nyt ihmetellään sitten japanilaissuunnittelijan Yohji Yamamoton yksinkertaisia linjoja. Mustavalkoinen ja pelkistetty. ”Ihan jees”, sanoo Vilkku.

Tuleehan se kuitenkin Pariisista ja kuvaaja näyttää ja kuulostaa aidolta ranskalaiselta.

Talon tyttäret pukeutuivat muotiluomuksiin ja poseerasivat kameralle kuin eivät muuta olisi koskaan tehneetkään.

Kamera rätisee ja lapset kieppuvat ympärillä kuin herhiläiset. Lehmät löntystävät ihmettelemään touhua. Neilikka työntää turpansa aidan rakosesta.

”Luksus kohtaa luksuksen, nauraa nuori emäntä. ”Jos on kallista tuottaa huippumuotia, arvokasta on maidon tuotantokin tänä päivänä”, hän tuumaa.

Muotitalojen on täytettävä vaativat kriteerit, jotta heidän luomuksiaan voitaisiin kutsua Haute couture -muodiksi eli korkean räätälöinnin muodiksi. Laatuvaatimukset näyttävät olevan yhtä tiukat niin muotitaloissa kuin maitotiloillakin. Ainut mikä ei osu kohdalleen on hinta.

”Jos muotitalossa on oltava huippusuunnittelijoita ja erikoisompelijoita tietty määrä, on meidän osattava laskea soluja ja valkuaisia. On tarkkailtava rasvaprosenttia, bakteereita ja valvottava lämpötiloja.” Käsityötä ja kemiaa. Korkean räätälöinnin maitoa. Totisesti.

”Myö pistetään nollatulosta neljän euron tuntipalkalla seittemän päivää viikossa. Sitä vois sannoo hullu hommaks”, sanoo viljelijä. Niin, siitä on glamouri kaukana.

Ymmärtäisin ahdingon, jos maitoa tuotettaisiin liikaa. Nyt kuitenkin ollaan maakiintiöstä jo jäljessä. On maitopula! Juustolat kärsivät ja vähentävät työväkeä.

Maailmanmarkkinoiltakin on lyhyessä ajassa hävinneet niin maitojauheet kuin voivuoretkin. Nyt olisi Suomi-maidon h-hetki. Mutta.

”Tuotantopanosten hinnan nousu on ollut viimeisinä vuosina kova”, sanovat isännät. ”Lehmät ovat jo pitkään syöneet metsää.”

Tila toisensa jälkeen lopettaa. Elinkeinosta on tullut ylellinen harrastus.

”Oisipa maito öljyä, niin annettas kellua rauhassa”, nauraa eräs isäntä. ”Mikäs se ois maitosheikkinä elellä.”

Muotikuvat ovat vihdoin purkissa. Nuori emäntä lähtee iltalypsylle.Hän sipaisee kallisarvoista Vivienne Westwoodin parfyymiä korvan taa. Navettapolulla tuoksuu hyasintti ja tuore bergamotti. ”Pisara riittää”, hän sanoo. ” Ylellinen tuoksu saa muistamaan. Tuotat maito de luxea.”

M