Onko meillä viisautta onnistua kotouttamisessa?

Euroopan pakolaiskriisi vie poliittiset päättäjät ja kaikki suomalaiset perimmäisten kysymysten äärelle. Nyt kysytään ihmisyyden, inhimillisyyden ja kohtuuden perään.

Laitammeko rajat kiinni vai autammeko mielipuolista sotaa, silmitöntä terrorismia ja lohdutonta köyhyyttä pakenevia kanssaihmisiämme?

Me keskustassa sanomme ei vihapuheelle, rasismille ja väkivallalle. Kannustamme samalla avoimeen keskusteluun myös maahanmuutosta.

Ongelmia ei pidä vähätellä, eikä niistä pidä vaieta. Ratkaisujen hakeminen on tässäkin kestävä linja.

Näyttää vahvasti siltä, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrä jatkaa kasvuaan koko Euroopassa. Suomeen saattaa tulla tämän vuoden aikana jopa 30 000 turvapaikanhakijaa.

Koko EU-alueella, myös Suomessa, on välttämätöntä varautua asiaan nopeasti ja saada aikaan päätöksiä.

Nykyiset vastaanottokeskukset ovat jo ylikuormittuneet, joten lisäpaikkoja tarvitaan nopeasti. Ilahduttava uutinen on, että suuri osa Suomen kunnista suhtautuu myönteisesti vastaanottokeskusten perustamiseen.

Tärkeimmät syyt ovat tietysti humanitäärisiä: hädänalaisia ihmisiä ei voi hylätä tyhjänpäälle. Sitä paitsi vastaanottokeskus voi olla hyvin myönteinen asia myös kuntien taloudelle: vastaanottokeskukseen syntyy uusia työpaikkoja ja tyhjillään olleita tiloja saadaan hyötykäyttöön.

Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun turvapaikanhakijalle on myönnetty turvapaikka ja hän muuttaa pois vastaanottokeskuksesta? Kuinka saisimme hänet kotoutettua Suomeen?

Sotien jälkeen Suomeen tuli luovutetuilta alueilta lähes puoli miljoonaa evakkoa. Silloin kotouttamiskeinona oli sijoittaa evakot ympäri Suomea ja antaa heille pala omaa maata.

Nykypäivänä tämä ei enää onnistu, vaan meidän täytyy miettiä uusia keinoja siirtolaisten integroimiseksi suomalaiseen yhteiskuntaan.

Lopputulemana ei saa olla, että maahanmuuttajat pakkautuvat keskenään omille, eriytyville asuinalueilleen kaupunkien lähiöihin. Tämä vain lisäisi vastakkainasettelua ja väestöryhmien välisen kuilun kasvua.

Kuinka maahanmuuttajat voisivat oppia kieltä ja sopeutua suomalaiseen kulttuuriin, jos heidät eristetään tai päästetään eristäytymään kantaväestöstä?

Turvapaikan saaneiden onnistunut kotouttaminen on itse asiassa isompi asia kuin nyt alkaneet ponnistelut vastaanottokeskusten perustamiseksi ja muun pikaisen avun järjestämiseksi.

Kotouttamisen onnistuminen on kohtalon kysymys – ja onnistuessaan meille onnekas asia. Suomeen kotoutuneet, kielen oppineet ja työhaluiset tulijat ovat juuri sitä, mitä harmaantuva ja eläköityvä työllisten joukkomme kipeästi kaipaa.

Kotouttamiskysymykseen tarvitaan uusia, villejäkin ideoita. Toivon, että näitä ajatuksia halutaan ja uskalletaan kertoa ääneen.

Hartain toiveeni on, että me kansakuntana haluaisimme näyttää, että sotiemme jälkeen rakennettu hyvinvointimme ja sivistyksemme on niin kestävällä pohjalla, että tahdomme nyt auttaa heitä, joilta on viety lähes kaikki muu kuin henki.

Toivon, että voisimme ajatella, että kyllä me tästä selviämme – on selvitty paljon pahemmastakin.

maatalousyrittäjä,

kansanedustaja (kesk.)

Kiuruvesi