Missä voin oppia leipomaan karjalanpiirakoita? Perinteisiä taitoja ei enää opita kotona
Omassa tuttavapiirissäni näyttää siltä, että kulttuuriperintö ei siirry sukupolvelta toiselle kovin tehokkaasti.
Räsymaton kudonta kuuluu elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Jos taito ei periydy suvussa sukupolvelta toiselle, kurssilta saa apua opetteluun. Kuva: Sanne KatainenSeitsemän euroa ruokaöljystä, taivastelin pari viikkoa sitten ruokakaupassa. Aasialaisen keittiön ystävänä seesaminsiemenöljy on kuulunut ruokakaappini valikoimaan vuosien ajan.
Panin pullon ostoskoriini, mutta ennen kassajonoa tein päätöksen: seitsemän euroa on liikaa. Öljy palasi takaisin kaupan hyllylle.
Ruuan hintojen noustessa muutkin eksoottiset putelit jäävät ostamatta ja villit reseptit joutavat romukoppaan. Kaivoin kaapista yläasteaikojen kulahtaneen kotitalouskirjan. Viikon ruokalistalle päätyivät kaalikääryleet ja linssikeitto, kotitekoiset sämpylät ja karjalanpiirakat.
En ole ikinä tehnyt karjalanpiirakoita, mutta epäilen, että taidon pitäisi kuulua jokaisen suomalaisen repertuaariin.
Karjalanpiirakoiden leipominen on listattu elävän perinnön wikiluetteloon. Varsinaiseen elävän perinnön kansalliseen luetteloon sitä ei ole ainakaan vielä valittu.
Museoviraston vuoden 2021 kulttuuribarometrin mukaan valtaosa suomalaisista pitää kulttuuriperintöä itselleen tärkeänä. Etenkin vanhemmat ikäluokat pitävät sitä melko tai erittäin tärkeänä.
Alle 30-vuotiaissa kulttuuriperintö on tärkeä hieman yli puolelle.
Omassa tuttavapiirissäni näyttää siltä, että kulttuuriperintö ei siirry sukupolvelta toiselle kovin tehokkaasti. Matonkudontaa tai karjalanpiirakoiden leipomista ei opita isovanhempien tai muiden sukulaisten opastuksella.
Onneksi muitakin reittejä löytyy. Erilaiset kurssit tai YouTube-videot neuvovat uusien taitojen pariin.
Myös minä kävin syksyllä kudonnan alkeiskurssin. Työväenopiston kurssilla opeteltiin kaulahuivin ja räsymaton kutomista. Jälkimmäinen on yksi elävän perinnön kansalliseen luetteloon valituista käsityöperinteistä.
Pääasiassa tietokoneen ääressä työtä tekevälle kutominen on mukavaa vaihtelua. Äänikirjaa kuunnellessa matto valmistuu kuin itsestään, mieli lepää ja kutomishetken saa pyhittää ihan vain itselleen.
Tutkimuksetkin kannustavat tekemään käsillä, sillä se tukee oppimista.
Kutominen oli niin koukuttavaa, että ilmoittauduin jo kevään jatkokurssille. Kun mattoja, kaulahuiveja, torkkupeittoja ja käsipyyhkeitä alkaa kertyä, voivat sukulaiset odottaa kangaspuilla kudottuja lahjoja jokaisena juhlapäivänä.
Ehkä karjalanpiirakoista tulee seuraava juhlatilaisuuksien vakioviemiseni. Kunhan saan ensimmäisen erän uunista ulos, voin alkaa miettiä seuraavan perinnetaidon opettelemista.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
