Yliö: Nyt on puunmyyjän markkinat - muista kilpailuttaa
MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola muistuttaa metsäteollisuutta, että puuta saa ostamalla. Hänen mielestään ennätyshintoja tuotteistaan saavalta teollisuudelta löytyy maksukykyä.
”Kaikkein keskeisintä on seurata teollisuuden ostohaluja, markkinoiden kehittymistä ja suunnitella valmiiksi korjattavia leimikoita”, Mikko Tiirola kirjoittaa. Kuva: Miska PuumalaKuitupuun reaalinen kantohinta on laskenut koko 2000-luvun. Se on ollut mahdollista ennen kaikkea siksi, että kuitupuun jalostajia on meillä vain kolme. Niiden yhteenlaskettu markkinavoima suhteessa kymmeniin tukkia jalostaviin sahoihin ja satoihin tuhansiin puunmyyjiin verrattuna on suuri.
Tukin hankinnan yhteydessä kertyvät kuitupuut ja hakkeet päätyvät kuidun jalostuksen raaka-aineeksi. Lisäksi tullitilastojen mukaan kotimaista kalliimpi tuontipuu on vähentänyt kotimaisen puun tarvetta, jonka hinta ei noussut loppumarkkinoiden vetämänä.
Puunostajat ovat lisäksi tarjonneet metsänomistajille sopimusasiakkuuksia, joihin on rakennettu hinnantarkastusmenetelmä alkuvuonna puita myyville. Näillä takuuhintasopimuksilla on onnistuttu saamaan puuta halvalla hinnalla niin paljon, että hinnantarkastukselle ei ole ollut tarvetta.
Kuiduttavan teollisuuden maksukyvystä ei ole puutetta. UPM, Stora Enso ja Metsä Group tekivät viime vuonna voittoa yhteensä noin 3,8 miljardia euroa. Jokaista Suomesta korjattua kuitupuukuutiota kohden yhtiöt tekivät voittoa keskimäärin yli sata euroa – siis yli sata euroa motille.
Hurjasta tuloksentekokyvystä huolimatta Luonnonvarakeskuksen hintatilaston mukaan kuitupuun keskihinta kohosi viime vuonna vain kahdesta kolmeen prosenttia. Kuusikuitupuusta maksettiin viime vuonna keskimäärin 20,7 euroa, mäntykuitupuusta 18,4 euroa ja koivukuitupuusta 17,7 euroa kuutiometriltä.
Metsänomistajia on pyydetty kuitupuutalkoisiin, kun Ukrainan sodan pakotteet sulkivat venäläisen puun tuontihanat. Etujärjestönä olemme viestineet metsäteollisuudelle, että puuta saa ostamalla. Metsänomistajille olemme viestineet malttia kilpailuttaa puut ja hakea markkinoilta maksukyvyn mukaista puun hintaa.
Etujärjestönä emme voi asettaa tavoitehintaa, mutta kannustamme metsänomistajaa tarkkailemaan vertailun vuoksi esimerkiksi julkisesti saatavilla olevia markkinahintoja vaikkapa Baltian maista, joissa kuitupuun tienvarsihinnat ovat jyrkässä nousussa.
Tukkipuumarkkinoilla markkinatalous on perinteisesti toiminut kuitupuumarkkinoita paremmin. Vanha viisaus hintasuositussopimusten ajoilta oli, että tukkipuun maksukyky on noin kolmannes sahatavaran vientihinnasta. Historiatilastoista näkyy, että tämä vanha viisaus piti kutinsa hyvin viime kevääseen saakka.
Viime vuonna sahatavaran vientihinnat kävivät lähes 400 eurossa kuutiolta. Tukkipuumarkkinoille kehitys ei valitettavasti heijastunut. Huonon hintakehityksen syynä on pidetty sopimusasiakkaiden vilkkaiden takuuhintakauppojen lisäksi sitä, että repivä metsäkeskustelu lisäsi aavistushakkuita ja sitä kautta puun tarjontaa.
Sahatavaran markkinakysyntä on edelleen vahvaa. Tällä hetkellä havusahatavaran vientihinta on lähellä 300:aa euroa kuutiolta. Keski-Euroopassa sahatavaran kysyntää vahvistaa se, että kirjanpainajatuhojen puut on sahattu ja Saksassa edessä on yli 30 miljardin euron tulvatuhojen jälkeinen rakennusurakka.
Ukrainan sodan konfliktimaista on tullut EU-alueelle saman verran sahatavaraa kuin koko Suomen sahatavaran vuosittainen vientivolyymi on. Pakotteiden ja sertifikaattien hyllyttämisen vuoksi konfliktipuuta ei markkinoille enää tule.
Keski-Euroopassa tukkipuun hintatasot ovat nousseet vahvasti, mutta meillä kantohinnat eivät vielä ole reagoineet lopputuotteen rajusti nouseviin hintoihin.
Huhtikuun alussa kotimaiset puutavaraliikkeet ovat ilmoittaneet nostavansa 20–30 prosenttia puutavaran myyntihintoja. Jotkut ottavat välistä ja reilusti.
Aavistushakkuille ei metsänomistajien kannata sännätä. Etujärjestö tekee töitä omaisuudensuojan puolesta. Venäläisestä fossiilienergiasta irti pääseminen vaatii jo huoltovarmuussyistä suitsia EU-komission metsien käytön rajoittamiselle. Etujärjestö antaa kyllä signaalin, jos omaisuudensuojaa ollaan loukkaamassa.
Kaikkein keskeisintä on seurata teollisuuden ostohaluja, markkinoiden kehittymistä ja suunnitella valmiiksi korjattavia leimikoita sekä reagoida markkinakysyntään kilpailuttamalla jokainen leimikko oman metsänhoitoyhdistyksen kautta.
Mikko Tiirola
metsävaltuuskunnan pj.
MTK r.y.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
