Kekkonen ei ollut Niinistö
17.8.201802:00
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö osaa käyttää valtaa. Kahdessa Niinistöä käsittelevässä uudessa kirjassa on esitetty useita esimerkkejä siitä, miten hän on taitoaan käyttänyt. Yllättävän monet Niinistön valta on yllättänyt. Häntä on tarjottu jo uudeksi Kekkoseksi.
Erityisesti Aamulehden toimittajien Lauri Nurmen ja Matti Mörttisen Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra -kirjassa presidentin vallankäyttöä on kuvattu kiintoisalla ja kriittisellä otteella. He ovat nostaneet esiin muun muassa presidentin aloitteellisuuden kilpailukykysopimuksen rakentamisessa.
Osa perustuslakioppineista on sitä mieltä, että presidentti on ylittänyt valtaoikeutensa aktiivisuudellaan. Keskustelu asiasta on toki paikallaan, vaikka sen lähtökohdat horjuvat monelta osin.
Presidentin tärkein ja selkein tehtävä on johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Etenkin viime vuosina Niinistö on hallinnut tätä duopolia, pitkälti oman aktiivisuutensa ja hyvien suhteidensa avulla. Niinistö on onnistunut luomaan itselleen ja samalla Suomelle merkittävän aseman idän ja lännen välissä. Hänellä on suora neuvotteluyhteys sekä Venäjän, Yhdysvaltojen että keskeisten EU-maiden ylimpään johtoon.
Hallitus ei ole samaan edes pyrkinyt. Näin yhteistyö on sujunut presidenttivetoisesti ja myös menestyksekkäästi.
Sisäpoliittisten asioiden suhteen presidentiltä on leikattu muodollista päätösvaltaa. Urho Kekkosen ajan presidenttivetoisesta järjestelmästä on haluttu siirtyä kohti parlamentarismia. Kekkosella oli käytössään huomattavat perustuslailliset valtaoikeudet. Halutessaan hänellä oli mahdollisuus johtaa sekä ulko- että sisäpolitiikkaa. Usein hän myös halusi.
Niinistöllä tätä perustuslaillista mahdollisuutta ei sisäpolitiikassa ole. Hänen valtansa on kansan suosioon pohjautuvaa arvovaltaa, jota hän halunsa ja mahdollisuuksien mukaan voi muuttaa vaikutusvallaksi. Arvovallan käyttämistä ja oikeutta tavata haluamiaan ihmisiä ei missään kielletä.
On myös muistettava, että halutessaan eduskunta, hallitus, järjestöt ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat voivat jättää presidentilliset neuvot käyttämättä. Kekkosen aikana presidentin valta lainsäädäntöön oli niin suuri, ettei näin voinut tehdä. Myös presidentin muut valtaoikeudet olivat niin laajat, ettei sitä nykyään edes ymmärretä.
Toimittajaveteraani Risto Uimonen rinnastaa Sauli Niinistö – tasavallan presidentti -kirjassaan Niinistön ja Kekkosen. Molemmat ovat Uimosen mukaan laajentaneet presidentin mandaattia oman tahtonsa mukaisesti.
Näin varmasti on. Tosin Kekkoselle se oli hänen valtakautensa aikana helpompaa. Niinistöllä ei ole Kekkosen kaltaista lainsäädännöllistä mahdollisuutta toimia halunsa mukaan sisäpolitiikassa.
Kiinnostava kysymys onkin, kuinka hyvin Kekkonen olisi onnistunut nykyisen presidentin valtaoikeuksilla. Vastaus voisi yllättää. Kekkosesta ei ehkä olisi ollut Niinistöksi.
Presidenttikirjojen vahvin anti on, että ne tuovat esille Niinistön mahdollisuudet ja halun käyttää valtaa niissä asioissa, jotka presidentti pystyy itse valitsemaan.
Jos se on ollut jollekin epäselvää, nyt se ei enää ole.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
