Miksi vahvat naiset ovat noitia?
20.3.201901:00
Huomenta kuningatar, huikkasi lapsi aamulla. Prinsessavaihe ei tunnu menevän ohi ihan muutamassa vuodessa.
Marraskuussa ensi-iltaan tulevaa Frozen 2 -elokuvaa odotetaan meillä jo kovasti. Tykkäsin itsekin ykkösosasta, itkin ja nauroin.
Frozenia on ylistetty sekä itsenäisistä prinsessoistaan että siitä, että pikkutytöt vaihtoivat vaaleanpunaisen vaaleansiniseen.
Trailerin perusteella Frozen 2:ssa käsitellään ainakin uuden opettelemisen vaikeutta. Ehkä lapsi saa kaivettua kaappiin jääneet sukset ja luistimet taas esiin, kun hän huomaa, että prinsessankin pitää harjoitella uusia taitoja.
Pidin sairaspäivän ratoksi prinsessaelokuvamaratonin, onhan kevät ihanan pastellinsävyistä aikaa.
Disneyn klassikoista suuhun jäi kuitenkin tunkkainen olo. Miksi prinsessat ovat niin avuttomia? Miksi ulkonäöllä on niin paljon väliä?
Lumikin äitipuoli hautoo murhaa, koska Lumikki on kaunis.
Kotitöissä raatava Tuhkimo ei pane simputtaville sukulaisilleen hanttiin. Vuosien odottelun jälkeen Tuhkimo pelastuu, sillä prinssi kiinnostuu hänen ulkonäöstään.
Belle-kaunotar yrittää pelastaa vanhan isänsä suostumalla ensin Hirviön vangiksi, myöhemmin puolisoksi.
Vahvatahtoiset naiset, kuten Lumikin äitipuoli ja Pienen merenneidon Ursula, esitetään noitina. Mitä tähän olisi sanonut Minna Canth, jonka kunniaksi suomenliput liehuivat eilen?
Canth kuoli tasan 40 vuotta ennen kuin Disneyn ensimmäinen pitkä värillinen animaatioelokuva valmistui. Lumikkia on päässyt ihastelemaan jo neljä sukupolvea.
Vanhoissa Disney- elokuvissa on enemmän tumman sävyjä kuin muistin.
Ariel on vuonna 1989 ilmestyneessä Pienessä merenneidossa 16-vuotias. Se ei estä häntä menemästä naimisiin prinssi Erikin kanssa. Lapseni eivät osaa numeroita kuuteentoista asti, mutta itseäni yksityiskohta jäi kaivelemaan.
Suomessa luovuttiin helmikuussa alaikäisten avioitumismahdollisuudesta, kuten on tehty viime vuosina myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, merenneitosadun luojan Hans Christian Andersenin kotimaassa.
Alkuperäinen satu on paljon raaempi kuin Disneyn versio. Merenneito uhrautuu prinssin puolesta ja muuttuu meren vaahdoksi.
Joskus pieni vaaleanpunainen kuorrutus on mukava asia.
Vanhoista prinsessatarinoista löytyy helposti arvosteltavaa, ovathan ne oman aikakautensa tuotteita.
Disneyn prinsessat Lumikki, Tuhkimo, Aurora, Tiana ja Tähkäpää esimerkiksi perustuvat satoja vuosia vanhoihin tarinoihin – 1700–1800-luvulla eläneiden Grimmin veljesten ja Ludvig XIV:n hovia huvittaneen, 1600–1700-luvuilla eläneen kirjailija Charles Perraultin satuihin.
Silloin avioliitto prinssin kanssa eittämättä oli palkinto, jota sieti tavoitella vaikeuksien kautta.
Yhdysvaltalainen kirjailija Keira Cass on sitä paitsi huomauttanut, että Tuhkimo ei pyytänyt hyvältä haltijattarelta prinssiä, vaan vapaailtaa ja mekkoa.
Viime vuosina kuvaa prinsessoista, tytöistä ja naisista on onneksi laajennettu urakalla etenkin kirjoissa.
Sanna Manderin Prinsessakirjassa ja Prinsessavärityskirjassa prinsessat voivat olla pilkullisia, avaruudessa asuvia, jääkiekkoa rakastavia ja takkutukkaisia.
Mander on kertonut, että idea värityskirjaan syntyi, kun hänen oma tyttärensä sai silmälasit. Tytär luuli, että prinsessoilla ei ole silmälaseja.
Elokuvissa en ole vielä laseja nähnyt?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
