Näin valitset oikean ruukun kylvöksille tai jo venähtäneille taimille

Maaliskuu on oivallista aikaa tomaatinsiementen kylvöön. Niiden taimikasvatus onnistuu syvissä paperipoteissa, joista taimet koulitaan vielä kertaalleen vaikkapa maitotölkkeihin. Kuva: Säde Aarlahti

Kasviharrastaja kaivaa kaappien kätköistä keväällä ruukun jos toisenkin. On suuria ja pieniä saviruukkuja, muovipurkkeja, kippoja, kuppeja ja pahvisia taimikennostoja. Osa ruukuista hankitaan uutena, osa pestään.

Osa kääritään varta vasten sanomalehtipaperista, kun taimet ovat venyneet riittävästi mittaa ja koittaa koulimisen aika. Mitä kauemmin kasvi elää valitussa ruukussa, sitä tärkeämpää on pysähtyä miettimään ruukun ominaisuuksia.

Siemenkylvöjen kohdalla astian ominaisuudet eivät vielä korostu. Ruukkua olennaisempia ovat hyvä kylvömulta sekä tasainen kosteus. Jo taimien kasvaessa alkaa ruukun merkitys kasvaa.

Koulinnan, eli ensimmäisen ruukutuksen aika on, kun taimen sirkkalehdet ovat täysin kehittyneet, ja niiden keskeltä pilkottavat näkyviin ensimmäiset, varsinaiset kasvulehdet. Tällöin kasvi tarvitsee usein jo oman, pienen ruukun, ja enemmän tilaa kasvuun.

Koulinta vahvistaa taimia ja saa niiden juuriston kasvamaan terveeksi ja elinvoimaiseksi. Tomaatin ja chilin taimet neuvotaan koulimaan kahteen tai kolmeenkin kertaan. Näin ruukun kokoa voidaan kasvattaa pikkuhiljaa, ja kasvin kasvuun ei tule liian rajuja muutoksia.

Niin yllättävältä kuin se kuulostaakin, kasvi osaa aistia, kuinka suuressa ruukussa se kasvaa. Jos pieni taimi istutetaan liian suureen ruukkuun, sen maanpäällinen kasvu saattaa häiriintyä ja seisahtua jo pelkästä hämmennyksestä, kun juuret eivät tavoitakaan astian reunoja.

Liian suuressa ruukussa kasvaa myös ylikastelun vaara. Kun multaa on paljon, ei pieni juuristo kykene kuluttamaan siihen sitoutuvaa vesimäärää. Tällöin kasvualusta vettyy, ja juuristo alkaa kärsiä hapenpuutteesta, vaikka ruukun pohjassa olisikin hyvä rei’itys ylimääräistä kasteluvettä varten.

Sekä koulinnassa että huonekasvien mullanvaihdossa pätee vanha nyrkkisääntö, jonka mukaan uusi ruukku on oikean kokoinen, kun se on halkaisijaltaan yhtä tai kahta kokoa vanhaa ruukkua suurempi.

Joskus hieman ahdaskin ruukku palvelee tarkoitustaan. Kasvualustan rajoittamista voi hyödyntää, jos halutaan aikaistaa kukintaa tai satoa. Tästä syystä esimerkiksi pelargonit neuvotaan istuttamaan kesän ajaksi pienehköön ruukkuun.

Myös chili voidaan saada tuottamaan satoa tavallista varhaisemmin, jos kasvia kasvatetaan hieman ahtaassa ruukussa. Keskikokoiselle chililajikkeelle hyvä ruukun koko on kymmenisen litraa. Tätä pienemmässä ruukussa chilin kasvu rajoittuu liian varhain, ja sen satomäärä jää alhaiseksi.

Ruukun materiaalia valitessa kannattaa miettiä omia kokemuksiaan ja mieltymyksiään. Yhtä oikeaa vastausta ei ole. Ahkerat kastelijat suosivat hengittäviä saviruukkuja. Melko raskaina ne pysyvät myös paremmin pystyssä, mikäli ruukussa kasvatetaan rotevia ja painavia kasveja. Muoviruukkujen hyötyinä ovat edullisuus, kestävyys ja pinottavuus. Joskus sanotaan, että tumma, ohut muoviruukku kuumenee liikaa, mikäli kasveja kasvatetaan aurinkoisella eteläikkunalla.