Populismin teoria ja käytäntö
24.5.201902:00
Britannia on kohta neljättä vuotta kipuillut EU-eroa koskevan päätöksensä kanssa. Tähän mennessä ainut asia, jonka brittiparlamentin enemmistö on voinut kannattaa, on päätöksenteon lykkääminen.
Briteille luvattiin kultaa ja mirhamia, kun EU-ero toteutuu. Nyt totuus on paljastunut: ei tule luvattua 350 miljoonan punnan viikoittaista säästöä, vaan tulee tappioita: autotehtaat ja pankit jättävät Britanniaa ja siirtyvät mantereelle. Britannian talous kärsii ja valtion verotuloissa tulee isoja menetyksiä.
Brexit näyttää pakottavan jo toisen konservatiivipääministerin eroamaan. Uusikaan pääministeri ei pääse karkuun sitä tosiasiaa, että EU:n ulkopuolella Britannia joutuu sopeutumaan EU:n päätöksiin ilman vaikutusvaltaa.
Italiassa taas kaksi populistipuoluetta tyhjentää parhaillaan valtion kassaa. Viiden tähden populistit lupasivat kansalaispalkan kaikille, ja oikean laidan populistit taas lupasivat alentaa veroja. Tätä menojen lisäämisen ja tulojen alentamisen yhdistelmää nyt kokeillaan, ja seurauksena on Italian ennestään käsittämättömän velkavuoren paisuminen uudelleen.
Italian oikeistopopulistien johtaja Salvini kannattaa EU:ssa velkojen yhteisvastuuta ja haluaa siirtää Italiassa olevat pakolaiset muualle Eurooppaan, mukaan lukien Suomeen.
Itävallan populistipuolueen puheenjohtaja taas yritti hommata puolueelleen valtaa ja rahaa liittoutumalla venäläisen oligarkin lähettilääksi uskomansa henkilön kanssa. Itävallan varaliittokansleriksi noussut ÖVP-johtaja lupasi oligarkin taloudellisen ja muun tuen vastapainoksi valtion rakennusurakoita vaalien jälkeen.
Puolassa ja Unkarissa populistipuolueet ovat valtaanpääsyään rajoittaneet vapaan lehdistön toimintamahdollisuuksia, erottaneet tuomareita ja ryhtyneet rakentamaan ohjatuksi demokratiaksi kutsuttua järjestelmää.
Ranskassa ja Saksassa puolueiden kannatus ei riitä hallitusvaltaan, joten todellinen demokratiakriisi on vielä näkemättä.
Eurovaalien julkisuuden suuri asia on ollut, mihin ryhmiin populistit vaalien jälkeen järjestäytyvät.
Minun on vaikea ymmärtää, miten tällä Suomen perussuomalaisten ja muiden oikean laidan populistien ryhmittymisellä olisi mitään todellista merkitystä. Tuo ryhmä kun näyttää olevan eri mieltä niin EU:n taloudesta, pakolaispolitiikasta, Venäjä-yhteistyöstä kuin kaikesta muustakin.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että EU:n kansalaisten kannatus unionin toiminnalle on suurempaa kuin koskaan aikaisemmin: tuoreen eurobarometrin mukaan kaksi kolmasosaa katsoo kotimaansa hyötyneen EU-jäsenyydestä. Sama ilmiö on nähty Suomessakin. Suomessa 70 prosenttia katsoo Suomen hyötyneen jäsenyydestään.
Brexit ja Ukraina ovat mitä ilmeisimmin isoja selittäviä tekijöitä. EU-ero ei houkuttele. On viisaampaa korjata EU-talon vikoja kuin siirtyä ulos telttamajoitukseen.
Suomen kannalta pysyvästi tärkeä kysymys on, että saamme unionin päätöksenteossa jatkossakin ymmärrystä omille näkökannoillemme, koskivat ne sitten maataloutta, maaseutua, metsäasioita tai infrahankkeitamme.
Rakentavasti toimien voimme saada ystäviä ja viedä parhaiten omia tarpeitamme eteenpäin. Tämä koskee niin uuden hallituksen EU-politiikkaa kuin uutta europarlamenttiakin.
Kirjoittaja on pitkäaikainen demarivaikuttaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
