Siviileille sietämätön sota

Pälkäneen Puutikkalassa pellolle tehty suuri sodanvastainen kannanotto sai jouluvalaistuksen lokakuussa. Venäjä pyrkii murentamaan myös eurooppalaisten solidaarisuutta ukrainalaisia kohtaan. Kuva: Timo Koivulahti

Mielipide|Ulkomaat11.11.202206:00

Kolumni

Helena Petäistö

Kyökkipsykologian mukaan Vladimir Putin on robotti, joka ei tunne yhtään mitään. Maailmanhistorian pahimpiin julmureihin kuuluvalle hyypiölle myös häpeäntunne on selvästi vierasta. Meitä muita jo nolottaisi hänen housuissaan.

Suuren ja mahtavan Venäjän johtaja, joka pullisteli Punaisella torilla vaikuttavalla sotakalustolla ja loppumattomiin marssivalla miesvoimalla, ei kykene edes ”normaaliin” sodankäyntiin, vaan joutuu raukkamaisesti turvautumaan terroriin ja raaimpiin sotarikoksiin. Ihan hirveästi nolottaisi hänen puolestaan, jos ei raivostuttaisi niin rajattomasti. Etenkin Ukrainan siviilien puolesta, mutta miksei myös niiden Venäjän armeijaan värvättyjen puolesta, jotka joutuvat olemaan silkkaa tykinruokaa.

Kun Venäjä heittää nyt hädissään täysin kouluttamattomia, huonosti varustettuja miehiä eturintamalle, käy niin kuin viime viikolla Voronežissä rajan pinnassa. Vertska-nimisen keväällä perustetun riippumattoman julkaisun mukaan kolmen päivän ukrainalaistykityksen päätyttyä 570 hengen venäläispataljoonasta elossa oli enää 40. Päällysmiehet olivat tietysti paenneet paikalta.

Kun Putin ei pärjää aloittamassaan sodassa, hän panee ennen kaikkea siviilit kärsimään ja kuolemaan. Niin hän teki jo Groznyissa Tšetšenian sodan aikana, Aleppossa Syyrian sodan aikana, ja nyt kaikkialla Ukrainassa. Kun Ukrainan joukot etenevät vallaten takaisin miehitettyjä alueita – jopa Hersonin, venäläisten valtaaman ainoan suuren kaupungin – joutuvat siviilit julmalla tavalla taistelumenestyksen maksumiehiksi.

Putinin taktiikka on tehdä sota siviileille niin sietämättömäksi, että he alkaisivat vaatia paluuta neuvottelupöytään. Sillä Venäjän armeija saisi aikaa järjestäytyä ja kouluttautua jatkamaan sotaa.

Putinin taktiikka on tehdä sota siviileille niin sietämättömäksi, että he alkaisivat vaatia paluuta neuvottelupöytään.

Seitsemän miljoonaa ukrainalaista on jo lähtenyt kotimaastaan, ja nyt savustetaan lisää ulos talven tullessa. Kun tuhotaan sähkölaitokset, kaupunkien kaukolämpö, vedensaanti ja kommunikaatioyhteydet, käy elämä pakkasessa mahdottomaksi. Pelkästään lokakuun viimeisenä päivänä Venäjä suuntasi 60 ohjusta ja lennokkia Ukrainan kaupunkeihin ja tuhosi vesilaitoksia jättäen yli puolet kiovalaisista ilman vettä.

Ukrainalaiset korjaavat tuhoja heti iskujen perään sen, minkä ehtivät. Ukrainan Helsingin suurlähettiläs Olga Dibrova vakuutti minulle alkuviikosta, että ukrainalaisten siviilien sietokyky kestää, eikä siellä ole aikomustakaan luovuttaa. Toivottavasti niin on, mutta käsittämätöntä se on.

Iskuillaan Ukrainan infrastruktuuriin Venäjä pakottaa lännen toimittamaan sähköä Ukrainalle, vaikka se tasapainoilee omankin sähkönsaannin kanssa. Sillä se tähtää lännen solidaarisuuden murentamiseen, kun samalla uhkana on myös toinen pakolaisaalto Ukrainasta. Saksassahan jo yksi ukrainalaisten pakolaiskeskus yritettiin tuikata tuleen lokakuussa.

Joulukuun 13. päivänä järjestetään Ranskassa kansainvälinen kokous Ukrainan auttamiseksi selviämään talven yli. Se kuulostaa myöhäiseltä. Kun Iran ei lakkaa toimittamasta lennokkeja ja ohjuksia Venäjälle, lännen on ehdottomasti saatava Ukrainan ilmatorjunta kuntoon. Miten siviilit muuten kestävät?

Ukraina taistelee meidän kaikkien puolesta. Selvitäkseen se tarvitsee riittävää ja jatkuvaa sotilaallista ja humanitaarista tukea.

Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija.